Iloinen vastaanotto

Kirja pdf-muodossa tässä linkissä

https://islaminneuvontakeskus.fi/wp-content/uploads/2019/03/Iloinen.pdf

Kuuma ilma tulvahti sisään lentokoneen ovien auetessa.”Vihdoinkin perillä”, sanoi isä ja nousi ylös tuolistaan.

“Kerroit, että Egyptissä on kuuma”, huudahti Adam, “mutta täällä on minusta lähinnä kuin uunissa!” Adam halusi olla ensimmäinen, joka astuisi ulos lentokoneesta ja tunkeutui käytävällä olevan ihmisjonon läpi portaille ja niitä pitkin alas seisomaan Egyptin maaperälle, kuumalle hiekalle. Isä ja äitikin tulivat pian perässä ja astuessaan maan pinnalle isä sanoi: “Alhamdu-lillah! Ylistetty olkoon Jumala, koska Hän toi meidät turvallisesti Egyptiin!”

“Isä! Egypti on juuri niinkuin muistinkin sen olevan!” huudahti Adam ja hyppi ja pomppi innoissaan ympäriinsä.

“Mutta onpas sinulla erinomainen muisti! Sinähän olit vielä vauva, kun kävit täällä viimeksi!” kiusoitteli isä.

“Muistan sen kuitenkin ihan hyvin”, ilmoitti Adam. “Eikö niin, äiti?”

”Kyllä varmaankin” sanoi äiti. He lähtivät hakemaan matkalaukkujaan odotushallista ja olivat valmiita jättämään lentoaseman. Laukkujaan kantaen he löysivät tiensä ulos rakennuksesta. Adam oli hämmästynyt nähdessään korkeat talot ja vilkkaasti liikennöidyt kadut. “Äiti, täällähän on ihan kuin Englannissa. Vain autot soittavat torviaan kovempaa,” hän sanoi pidellen käsiä korvillaan.

“Älä ole huolissasi Adam, isän kotitilalla on rauhallista ja mukavaa”, lohdutti äiti.

“Katsokaa, kaikki ovat täällä meitä vastassa!” sanoi isä onnellisena, tarttui Adamia ja äitiä kädestä ja ryntäsi tapaamaan sukulaisiaan.

Adam tunsi itsensä melko hämmentyneeksi kun suuri, meluisa joukko ympäröi heidät riemunkiljahduksin. Ainakin viisitoista ihmistä halasi, rutisti, suuteli ja puristi häntä yhtäaikaa! Miehet olivat pitkiä ja tummia puettuina hienoihin vaatteisiin, ja naiset kauniita pitkissä puvuissaan ja valkeissa huiveissaan. Adam kiemurteli itsensä irti ja huomasi lapset, jotka seisoivat taaempana ja tuijottivat häntä hiljaisina. Nämä olivat hänen serkkujaan, joista hän oli kuullut niin paljon. Adam loi heihin varovaisen katseen ja sai takaisin säteileviä hymyjä.

Heitä näytti olevan niin monta, vauvasta ja pikkulapsista hänen ikäisiinsä poikiin ja tyttöihin, muutamia suurempiakin lapsia oli joukossa. Ja kuka häntä nyt halasi? Hänen täytyi olla isoisä; hymyilevä herrasmies, jolla oli pitkä, valkoinen kaapu.

“As-salamu alaikum, Adam” sanoi isoisä arabiaksi. Se tarkoitti “rauha olkoon sinun kanssasi.”

Adam tiesi kuinka muslimit tervehtivät ja vastasi:”Wa alaikum as-salam”, mikä tarkoitti “rauha olkoon myös sinun kanssasi.”

Kun he kaikki ahtautuivat useaan taksiin, jotka odottivat heitä, Adam alkoi tuntea itsensä yhä jännittyneemmäksi. Hän oli varma, että tästä tulisi hyvin hauska loma näiden meluisten, mutta niin mukavien sukulaisten vieraana.

Matka maatilalle kesti kaksi tuntia ja alkoi tuntua tylsältä Vihdoin ja viimein putkahti esiin pieni valkoinen huvila, jonka vieressä oli hedelmätarha. He olivat 7 tulleet perille! Adamin serkut hyökkäsivät ulos taksista ja juoksivat talolle kiskoen häntä mukaansa. He menivät yläkertaan, jossa oli ihanan viileää. Lapset veivät Adamin huoneeseen, jossa oli viisi pientä sänkyä eikä muita huonekaluja ollenkaan. Yksi sängyistä oli peitetty punaisella huovalla ja leikkikameli istui tyynyllä.

“Tervetuloa, Adam!” sanoi Ahmad-serkku, poika, joka oli suurinpiirtein Adamin ikäinen. Hänellä oli kihara, musta tukka ja ilkikurinen pilke silmissään. “Tässä on sinun petisi.”

”Lupaamme, että sinulla tulee olemaan hauskaa ” sanoi toinen serkku, Muhammad, joka näytti olevan vähän vanhempi. Hän oli roteva poika, jolla oli ruskea tukka ja iho. Hän alkoi riisui paksua villapuseroaan ja saappaitaan.

“Miksi ihmeessä sinulla on villapaita tällaisella helteellä?” ihmetteli Adam uteliaana. Hänen hämmästyksekseen Muhammad näytti nololta ja Ahmad heittäytyi sängylle nauraen vatsa kippurassa.

“Muhammad halusi tehdä sinuun vaikutuksen villapaidallaan ja saappaillaan!” nauroi Ahmad. “ Siinä kyllä onnistuitkin, Muhammad! Adam on suorastaan äimistynyt, että joku haluaa sulattaa itsensä tässä helteessä! Hah-hah-haa!”

Muhammad hyppäsi istumaan Ahmadin päälle näyttääkseen kuka on pomo talossa ja sanoi Adamille: “Tiedätkö, olemme kovasti odottaneet sinua. Meillä on paljon asioita, joita haluamme näyttää sinulle. Lomastasi tulee unohtumaton!”

Lisää serkkuja, setiä ja tätejä, tuli huoneeseen. He kaikki näyttivät samanlaisilta ja heitä oli niin paljon, että Adam ajatteli menevän monta päivää ennenkuin hän oppisi tuntemaan kuka on kukin. Hänet ohjattiin pesulle ennen ruokailua, ja sitten kaikki kokoontuivat olohuoneeseen. He istuutuivat lattialle kolmen matalan pöydän ääreen, joille oli katettu ruoka. Ennenkuin he alkoivat syödä, isoisä lausui rukouksen “Bismillahir Rahmanir Rahim”, mikä tarkoittaa “Jumalan, Kaikkivaltiaan, Armahtajan nimeen”

Adam istuutui matolle äidin viereen ja rupesi syömään maukasta kalaa ja riisiä kuten muutkin. Juotavaksi oli raikasta sitruunajuomaa ja jälkiruoaksi mehukkaita mangoja. Adamin mielestä kaikki maistui ihanalta, paitsi salaatti, mikä maistui hänestä vähän kummalliselta.

Ruuan jälkeen äiti kiitti Allahia ruuasta ja sanoi rukouksen “Al-Hamdullillahil-Ladhi at’amana Wa saqana wa-ja ‘alana minal-Muslimin.(Ylistys olkoon Hänelle, joka varasi meille ruuan ja juoman ja teki meistä muslimeja) ja vei sitten Adamin makuuhuoneeseen, jonka hänen oli määrä jakaa serkkujensa Ahmadin ja Muhammadin ja kahden, vielä kouluiässä olevan setänsä kanssa.

“Toivottavasti voit nukkua samassa huoneessa näin monen muun kanssa” sanoi äiti.” Setäsi Hasan ja Khalid tulevat vasta myöhemmin nukkumaan. Ahmad ja Muhammad tulevat pian.”

“Nukun varmasti kuin tukki!” haukotteli Adam. Mutta hän vain teeskenteli unista, koska hän halusi viettää koko yön jutellen serkkujensa kanssa. Heillä oli niin paljon suunniteltavaa ja puhuttavaa.

“Muista, että kaikki muslimit ovat yhtä perhettä Allahin silmissä” sanoi äiti.

“Sukulaispojat ovat todella kivoja” sanoi Adam eikä oikeastaan edes kuunnellut, mitä äiti sanoi. “Minä pidän Muhammadista, äiti, hän on niin hauska, ja Ahmad

myös. Tietäisitpä kuinka vihaiseksi hän saa Muhammadin! Olen todella iloinen, että he puhuvat kaikki arabiaa niinkuin mekin kotona. Puhuvatko he arabiaa siksi, että ovat muslimeja?”

“Kaikki arabit puhuvat arabiaa”, sanoi äiti, ”mutta muslimeja asuu myös maissa, joissa ei puhuta arabiaa. Arabia on Pyhän Koraanin kieli, siksi kaikki muslimit haluavat oppia sitä pystyäkseen lukemaan ainakin jonkin verran Koraania ja rukoilemaan arabiaksi.”

Isä astui huoneeseen rukoillakseen muslimien iltarukouksen Adamin kanssa niinkuin heillä oli tapana. Adam toisti lyhyen rukouksen arabiaksi:

“Allahumma bi-ismika amutu wa-ahya’.” Se tarkoittaa “ Allah, kuolen ja elän sinun nimesi tähden”

Sitten Adam kävi makuulle ja vanhemmat lähtivät huoneesta. Hän katseli avoimesta ikkunasta vihreille niityille, missä mustat lehmät käyskentelivät, ja haistoi sitruunapuun kukkien tuoksun. Hän näki myös sievän mustatukkaisen tytön seisomassa yksin appelsiinipuun alla lähellä heidän taloaan. Hänellä oli punainen mekko ja hän katseli Adamin suuntaan. Adam ihmetteli, oliko hänkin serkku, mutta oli varma, ettei ollut nähnyt tyttöä illallisella.

Adam kuunteli serkkujensa metelöintiä ja yritti pysyä hereillä. Hänellä oli niin paljon kerrottavaa, niin paljon kysymyksiä. Hänen oli pakko pysyä hereillä! Arvaa, pysyikö hän? Ei – heti kun hän sulki silmänsä, puheensorina tuntui häipyvän pois ja Adam oli unessa. Hän ei edes tiennyt sitä, että isoisä ja isoäiti tulivat sanomaan hyvää yötä, eikä sitäkään, kun tyttöserkku nimeltä Yasmin harjasi hänen hiuksiaan ja Samirah-täti peitteli hänet huovalla. Hän oli hyvin uupunut pitkästä matkasta ja tapahtumarikkaasta päivästä.

Kirja pdf-muodossa tässä linkissä

https://islaminneuvontakeskus.fi/wp-content/uploads/2019/03/Iloinen.pdf