Sisällys

1  ESIPUHE ………………………………………………………………… Virhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty.

2  JOHDANTO ……………………………………………………………. Virhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty.

3  MITÄ ISLAM ON?………………………………………………………………………………………………………………….. 2

4  MITÄ USKONTO ON?……………………………………………………………………………………………………………… 3

5  MITÄ IHMISET OVAT?…………………………………………………………………………………………………………….. 4

6  MITÄ ISLAMIN, IMANIN JA IHSANIN RIITIT TARKOITTAVAT?………………………………………………………….. 10

6.1  ISLAM………………………………………………………………………………………………………………………….. 10

6.2  IMAN…………………………………………………………………………………………………………………………… 16

6.3  IHSAN………………………………………………………………………………………………………………………….. 19

6.4  YHTEENVETO ISLAMIN, IMANIN JA IHSANIN RIITTIEN TARKOITUKSESTA……………………………………… 24

7  MIKSI ISLAM?……………………………………………………………………………………………………………………… 26

8  LOPPUSANAT……………………………………………………………………………………………………………………… 27

9  LIITE: ISLAMIN MONIMUOTOISUUS…………………………………………………………………………………………. 28

 

Kirja pdf-muodossa tässä linkissä
https://islaminneuvontakeskus.fi/wp-content/uploads/2018/08/mitaa_islam.pdf

 

 

1 ESIPUHE 

 

Mitä islam on? Tätä kysyvät nykyään lukemattomat ihmiset. Harmillista kyllä, kysymykseen vain harvoin vastataan kyllin lyhyesti, jotta nykyajan kiireinen ihminen ehtisi kuunnella, tai kyllin pitkästi, jotta vastaus olisi riittävän tyhjentävä. Käsillä oleva teos muuttaa asian. Kirjan ’Mitä islam on ja miksi?’ on kirjoittanut selkeällä englannin kielellä tunnettu idän ja lännen tutkija. Se vastaa kysymykseen vain muutamalla kymmenellä sivulla ja sisältää runsaasti viittauksia kyseisen uskonnon tärkeimpiin lähteisiin, Kpyhin ja Profeetan sanoihin. Lukija saa kirjasta muutamassa tunnissa kattavan käsityksen ja asiallista tietoa islamista, mikä auttaa lievittämään aiheeseen liittyviä jännityksiä ja vieraan pelkoa planeetallamme.

Hamza Yusuf Hanson

2 JOHDANTO 

 

Islamin keskeisiin opinkappaleisiin ja sen viiteen peruspilariin tutustuessaan muslimilapset, islamin opiskelijat ja tutkijat – joskus jo pitkään uskossa olleet muslimit – saattavat luulla, että ne ovat vain erilaisia tapoja ja tottumuksia, jotka ovat jotenkin sattumanvaraisesti valikoituneet kyseisen uskonnon perinteeksi. Näin ei suinkaan ole, vaan ne sen sijaan muodostavat selkeän holistisen maailmankatsomuksen ja toisiinsa tiiviisti sidoksissa olevien käytänteiden kokonaisuuden, joka oivallisella tavalla osallistaa ihmiset kaikesta siitä, mitä he ovat, mitä heidän tulisi olla ja miksi he voivat ikinä tulla. Seuraavassa tutustumme lähemmin islamin olemukseen: miksi se on sellaista kuin on ja mikä on se perimmäinen hengellinen johtoajatus, joka sitoo sen riitit yhteen kuin näkymätön lanka täydellisen helminauhan.^[1]

 

3         MITÄ ISLAM ON?

 

Mitä islam on? Vastaus tähän kysymykseen on yleisesti tiedossa, sillä arkkienkeli Gabriel esitti saman kysymyksen profeetta Muhammadille itselleen. ’Islam’, sanatarkalta merkitykseltään ’Jumalan tahtoon alistuminen’, on uskonto, joka perustuu viiteen peruspilariin: 1) kaksiosaiseen uskontunnustukseen: ’Ei ole muita jumalia kuin Jumala, ja Muhammad on Jumalan lähettiläs’, 2) viiteen päivittäiseen rukoushetkeen, 3) almuveroon, 4) pyhän Ramadan-kuukauden  paastoon ja 5) pyhiinvaellukseen. Tämän lisäksi uskonto koostuu kuudesta uskonkappaleesta (’iman’, sanatarkasti ’usko Jumalaan’) ja hyveellisyydestä (’ihsan’, s.o. jatkuva jumalyhteys ja tietoisuus Hänestä)². ’Hadith Jibril’, Gabrielin perimätieto, jossa islam on määritelty, sanoo ’Umar ibn al-Khattabin, islamin toisen kalifin mukaan näin:

Eräänä päivänä istuimme (Medinassa) Jumalan lähettilään (profeetta Muhammadin) kanssa. Luoksemme tuli mies, jonka  vaatteet olivat hohtavan valkoiset ja jonka hiukset olivat pikimustat, eikä hänessä näkynyt matkan jälkiä, vaikka kukaan meistä ei tuntenut häntä. Hän polvistui Profeetan edessä ja asetti kämmenensä tämän syliin sanoen: ”Oi Muhammad, kerro mitä on alistuminen (islam)?” Jumalan lähettiläs vastasi hänelle: ”Alistuminen on sitä, että tunnustamme vain yhtä Jumalaa ja että Muhammad on Jumalan lähettiläs; sitä, että rukoilemme, maksamme almuveron, paastoamme Ramadanin aikana ja teemme mahdollisuuksiemme mukaan pyhiinvaelluksen Kaabaan.” Muukalainen vastasi: ”Olet oikeassa.” Hämmästyimme, sillä hän vahvisti Muhammadin olevan oikeassa kysyttyään ensin itse. Sitten hän jatkoi: ”Sano, mitä usko (iman) on.” Profeetta vastasi: ”Se on uskoa Jumalaan ja Hänen enkeleihinsä, Hänen kirjoihinsa, Hänen lähettiläisiinsä ja viimeiseen päivään (tuomion päivään) sekä siihen, että mikään hyvä tai paha ei tapahdu Hänen tahtomattaan.”  Muukalainen vastasi: ”Olet oikeassa,” ja jatkoi: ”Sano, mitä on hyveellisyys (ihsan).” Profeetta vastasi: ”Se on Jumalan palvelemista aivan kuin Hän olisi näkyvä, sillä vaikka sinä et Häntä näe, Hän näkee sinut.” Muukalainen sanoi: ”Olet oikeassa,” ja meni  pois. Mutta minä jäin hetkeksi sijoilleni hänen poistuttuaan. Silloin Profeetta kysyi minulta: ”Oi Umar, tunsitko kysyjää, kuka hän oli?” Vastasin: ”Jumala ja hänen lähettiläänsä tietävät paremmin.” Profeetta sanoi: ”Se oli Gabriel (arkkienkeli). Hän tuli luoksenne opettamaan teidän uskonnostanne.”^[2] 

 

Mutta mikä näitä viittä riittiä, kuutta uskonkappaletta ja erityistä henkistä olotilaa oikein yhdistää?  Miksi ja miten ne voivat muodostaa ’teidän uskontonne’?

 

Jotta voisimme kunnolla vastata kysymykseen ja ymmärtää islamin olemuksen, meidän on ensiksi  palattava seuraavien peruskysymysten äärelle: (A) mitä uskonto on, (B) mitä ihmiset ovat ja (C) mikä on kunkin edellä mainitun riitin, uskonkappaleen ja olotilan tarkoitus ja hengellinen tehtävä.

4         MITÄ USKONTO ON?

 

Uskonto (engl. ’religion’) on tänä päivänä kiistelty asia ja jo sanana kärsinyt melkoisen kulttuurisen inflaation. Se on johdos latinankielisestä sanasta ’re-ligio’, joka tarkoittaa uudelleen solmimista – sidettä ihmisen ja taivaan välillä. Edelleen arabiankielinen vastine uskonnolle, ’din’, tarkoittaa kirjaimellisesti velkaa,  joka sitoo ihmisen Jumalaan, koska tämä on luonut hänet. Uskonto on siis se, mikä yhdistää ihmiset Jumalaan ja edelleen pelastukseen, paratiisiin, onnellisuuteen ja vapautukseen.

 

 

5         MITÄ IHMISET OVAT?

 

Ihmisellä on kolme pääulottuvuutta: ruumis (arab. ’jism’), sielu (’nafs’) ja henki (’ruh’). Näistä jokainen on olemassa omassa tasossaan tai maailmassaan, mutta kuitenkin toisiinsa yhteydessä, jokseenkin samoin, kuin suolakiteet kimmeltävät vedessä kirkkaassa päivänvalossa. Valo, joka symbolisoi henkeä, imee itseensä veden, joka symbolisoi sielua, ja suolan, joka symbolisoi ruumista; silti jokainen edellä mainittu elementti pysyy toisestaan erillisenä. Valolla ei ole muotoa. Vedellä on soljuva muoto, suolalla taas kiteinen rakenne; samoin on myös symbolisesti ajatellen hengellä, sielulla ja ruumiilla. Seuraavassa tarkastelemme mainittuja käsitteitä lyhyesti ja mahdollisimman paljon yksinkertaistaen Koraanin valossa. On tärkeää kuitenkin ymmärtää, että mainittu aihe – hengellinen antropologia – on luonteeltaan monisyinen ja vaatii tarkempaa analyysiä tullakseen kunnolla ymmärretyksi.

Ruumis

Ruumis on näkyvä. Kaikki ovat tietoisia ruumiistaan, tuntevat sen ja käyttävät sitä. Se on elävä, fyysinen ja eläimellinen osa ihmistä; se osa, joka hengittää, syö ja liikkuu ja mahdollistaa ihmisen olemassaolon tässä fyysisessä maailmankaikkeudessa. Ruumis on synonyymi maanpäälliselle elämälle. Se on se osa ihmistä, joka on väliaikainen, syntyy ihmisen sukusolujen yhdistymisestä, kasvaa sikiöksi, syntyy, varttuu aikuiseksi ja lopulta kuihtuu ja kuolee pois. Jumala sanoo Pyhässä Koraanissa:

Me olemme alkuaan luoneet ihmisen saven olennaisesta osasta. Sitten olemme panneet hänet siemenpisarana varmaan talteen. Siemenestä loimme hyytymän, hyytymästä lihapalan ja lihapalasta luita, pukien ne sitten lihaan. Sitten teimme hänestä uuden luomuksen. Siunattu olkoon Jumala, paras Luoja. (Uskovien suura, 23:12-14; ks. myös Pyhiinvaelluksen suura 22:5 ja Alkion suura 96:1-3).

Lopuksi toteamme, kuten kaikki tietävät, että ruumiilla on normaalisti viisi aistia, joiden kautta se vastaanottaa ja välittää aivoille tietoa ympäröivästä fyysisestä maailmasta: näkö ja kuulo (ks. Lehmän suura 2:20); haju- (ks. Armollisen suura 55:12), tunto- (ks. Naisten suura 4:43) ja makuaisti (ks. Uskovien suura 23:20 ja Jyrinän suura 13:4).

Sielu

Ihmisen sielu on ihmisen todellinen minuus yksilöllisine erityispiirteineen. Sielu on se, mikä tekee ihmisestä ainutlaatuisen olennon; sellaisen, jolla on oma tietoinen identiteetti. Sen arabiankielinen vastine  ’nafs’ on kaksimerkityksinen ja tarkoittaa samalla kertaa sekä sielua että itseä, mikä niin täsmällisesti osoittaa kyseisten käsitteiden päällekkäisyyden.

Sielu on kuolematon (’khalidah’, ks. Selkeän todistuksen suura 98:8 jne.): se jää henkiin, kun ihminen kokee fyysisen kuoleman. Tämä on osoitettu niissä sadoissa Koraanin jakeissa, jotka viittaavat tuonpuoleiseen elämään. Jos sielu ei olisi kuolematon, ihmisillä ei olisi iankaikkista elämää.

Sielu syntyy viattomana ja puhtaana (’fitra’). Jumala sanoo (eräässä Hadith Qudsissa):

Olen luonut palvelijani puhtaiksi uskossaan (hunafa), mutta paholainen houkuttelee heitä pois heidän uskonnostaan.^[3] (Ks. myös Lehmän suura 2:135-136, Naisten suura 4:125, Joonan suura 10:105, Mehiläisten suura 16:123, Bysanttilaisten suura 30:29-30 ym.)

Me kuitenkin näemme Koraanista, että sielussa on ikään kuin on kolme osaa, tai koska sielu sinällään on ehdottoman jakamaton, voisimme pikemmin sanoa, että sielulla on kolme eri olotilaa. Nämä ovat:

— sielu (, joka) yllyttää ihmistä jatkuvasti pahaan — (’al-nafs al-ammara bil su’, Joosefin suura 12:53)

— moittiva sielu — (’al-nafs al-lawwama’, Ylösnousemuksen suura, Ylösnousemuksen suura 75:2)

— levollinen sielu — (’al-nafs al-mutma’inna’, Aamunkoiton suura 89:27)

’Jatkuvasti pahaan yllyttävä sielu’ on tietenkin sielun paha tai ’alhaisin’ olotila. Nykykielessä sitä kutsuttaisiin ehkä egoksi. Ego käy jatkuvaa taistelua ’moittivan sielun’ kanssa, tai sen, mitä nykyään omaksitunnoksi kutsutaan. Jumala sanoo Pyhässä Koraanissa:

Uskovaiset, te olette vastuussa itsestänne. Jos te kuljette oikealla tiellä, eivät ne, jotka ovat eksyksissä, voi teitä vahingoittaa. Jumalan luokse teidän kaikkien on palattava, ja Hän kertoo teille, mitä te teitte. (Pöydän suura 5:105; ks. myös  Erottelemisen suura 41:46; Polvillaan olevan suura 45:15 ja Kilpailun suura  64:16).

Profeetta Muhammad sanoi kumppaneilleen sodasta palatessaan: ”Olemme palanneet pienemmästä Pyhästä Sodasta suurempaan Pyhään Sotaan.” Kun häneltä kysyttiin, mikä Suurempi Pyhä Sota on, hän vastasi: ”(Se on) sota egoa (nafs) vastaan.”^[4]

Jos ego voittaa tämän ’suuremman (sisäisen) Pyhän Sodan’, tulee sielusta paha ja se lakkaa uskomasta Jumalaan, mutta jos omatunto voittaa sen, palautuu sieluun sen alkuperäinen puhtaus. Sitä kautta levon saatuaan se voi palata Jumalan luo paratiisiin. Jumala sanoo Pyhässä Koraanissa:

Sinä levollinen sielu, palaa Herrasi luo tyytyväisenä ja mieltymyksen ansainneena, astu palvelijoitteni joukkoon ja käy puutarhaani! (Aamunkoiton suura 89:27-30).

Sielun ominaisuuksiin kuuluu myös, että se kykenee:

• rakastamaan (’hubb’, ks. Pöydän suura 5:54 ym.)
• tahtomaan (’irada’, ks. Yöllisen matkan suura 17:19 ym.)
• ymmärtämään (’aql’, ks. Lehmän suura 2:44, 2:75; Valtiuden suura 67:10 ym.),
• puhumaan (’kalam’, ks. Armollisen suura 55:1-4),
• oppimaan (’ta`allum’, ks. Alkion suura 96:3-5),<sup>5</sup>
• tuntemaan (’shu`ur’, ks. Runoilijan suura 26:113),^[5]
• kuvittelemaan (’khayal’, ks. TH:n suura 20:66),
• muistamaan (’dhakira’, ks. Joosefin suura 12:45),
• ennakoimaan (tietämään) (’basira’, ks. Imranin perheen suura 3:52),
• tietämään (tuntemaan intuitiivisesti) (’ihsas’, ks. Karjan suura 6:104)^[6] ja
• vaistoamaan (’inas’, ks. Muurahaisten suura 27:7 ja Kertomuksen suura 28:29).⁸

 

Henki

Kuten sanalla ’nafs’ (sielu), myös sanalla ’ruh’ (henki) on kaksi merkitystä: toinen tarkoittaa yksinkertaisesti ’elämän energiaa’ ruumiissa. Toinen puolestaan, ja nimenomaan se merkitys, mitä tässä haemme, viittaa henkeen, joka on ’sielun ja ruumiin yhteinen sisäinen todistaja’. Tämä henki on Jumalan ihmiseen puhaltama henki. Kuten Pyhä Koraani sanoo:

Sitten hän muovasi tämän sopusuhtaiseksi ja puhalsi tähän hengestään. Hän on antanut teille kuulon, näön ja sydämet. Olettepa te kiittämättömiä! (Kumartamisen suura 32:9).

• –

ja kun olen tehnyt hänet ja puhaltanut häneen hengestäni, kumartakaa häntä maahan asti. (Sadin suura 38:72, ks. myös Hidzrin suura 15:28-42).

Henki on sielua ja tietenkin myös ruumista ylempi, koska se ei ainoastaan ole kuolematon, vaan myös vapaa yksilöllisistä eroista ja rajoituksista.

Ilmestys tapahtuu pyhän hengen kautta, mutta nekin, jotka eivät ole Jumalan profeettoja, voivat saada armolahjaksi suoraa ja virheetöntä tietoa hengen välityksellä.

Korkea-arvoisin, valtaistuimen Herra Hänen käskystään Hän lähettää inspiraation tahtomilleen palvelijoille, jotta he voisivat varoittaa tapaamisen päivästä. (Anteeksiantavan suura 40:15, ks. myös Mehiläisten suura 16:2).

• –

Minä valitan suruani ja murhettani ainoastaan Jumalalle ja olen saanut Jumalalta tietoa, jota teillä ei ole. Poikani, menkää etsimään tietoja Joosefista ja hänen veljestään älkääkä menettäkö toivoa Jumalan armosta. Vain uskottomat menettävät toivonsa Jumalan armosta.

(Joosefin suura 12:86-87).

• –

Siellä he tapasivat erään palvelijoistamme, jolle olimme antaneet armomme ja jota olimme opettaneet tiedostamme. (Luolan suura 18:65, ks. myös Kumpujen suura 7:62 ja Kiellon suura

66:3). 

Edelleen kaikki ihmiset ovat saaneet kantaisältään Aatamilta tämän Jumalalta peräisin olevan tiedon siemenen omassa hengessään jo ennen syntymäänsä. Tässä hengessä on juuri se, mikä antaa ihmiselle kyvyn puhua sekä syvän sisäisen tietoisuuden Jumalan, meidän Herramme olemassaolosta, vaikka hänen puutteellinen sielunsa jollain tasolla hämärtäisikin totuuden^[7]:

Herrasi otti Aatamin lasten kupeilta heidän jälkeläisensä ja antoi heidän todistaa itseään vastaan: ”Enkö Minä ole teidän Herranne?” He vastasivat: ”Kyllä! Me todistamme sen.”  Teimme näin, jotta he eivät voisi ylösnousemuksen päivänä sanoa: ”Me emme olleet tietoisia

tästä.” Tai etteivät he voisi sanoa: ”Isämmekin palvoivat monia jumalia ennen meitä ja me olemme heidän lapsiaan. Tuhoatko Sinä meidät sen takia, mitä valheelliset ihmiset tekivät?” (Kumpujen suura 7:172-173).

Ihmisen hengen ja sielun välissä on edelleen neljä erillistä, toisiinsa mahdollisesti yhteydessä olevaa ulottuvuutta: rinta (sadr), sydän (qalb), sisempi sydän (fu’ad) ja sydämen sisin (lubb)^[8]. Ne voidaan selittää seuraavasti:

Rinta (sadr) on paikka, jossa epäusko ja epäilykset asuvat. Toisaalta sillä on myös kyky ’avautua’. Jumala sanoo:

Ketä Jumala tahtoo johdattaa, hänen rintansa avaa Hän islamille, ja kenen hän antaa eksyä, hänen rintansa Hän tekee niin ahtaaksi ja ahdistetuksi, kuin hänen täytyisi kiivetä taivaaseen. Siten tuo Jumala epäpuhtauden niiden ylle, jotka eivät usko. (Karjan suura 6:125).

Sydän (qalb) voi olla sokea ja täynnä epäilystä ja kaunaa, mutta toisaalta se voi olla myös täynnä hiljaisuutta, rauhaa ja uskoa, olla ’uskon sija ihmisessä’. Jumala sanoo:

Eivätkö he ole kiertäneet maata, jotta heillä olisi sydän ymmärtää tai korvat kuulla? Sillä totisesti, eivät heidän silmänsä ole sokaistut, vaan sydän heidän rinnassaan.

(Pyhiinvaelluksen suura 22:46). 

Ainoastaan ne pyytävät sinulta lupaa, jotka eivät usko Jumalaan eivätkä viimeiseen päivään ja joiden sydämet epäilevät; epäilyksessään horjuvat he sinne tänne. (Katumuksen suura

9:45)

Ne, jotka tulevat heidän jälkeensä, sanovat: »Herra, anna anteeksi meille ja meidän veljillemme, jotka ovat olleet ennen meitä uskossa, äläkä salli meidän tuntea kaunaa sydämissämme niitä kohtaan, jotka uskovat. Herra, Sinä olet totisesti lempeä, armollinen. (Kokoamisen suura 59:10)

Hän se lähetti rauhan uskovien sydämiin, jotta heidän uskonsa lisääntyisi – Jumalan ovat taivaitten ja maan sotajoukot, niin, Jumalan on tieto ja viisaus, (Voiton suura 48:4)

Sisempi sydän (fu’ad) saattaa olla tyhjä ja kaivata vahvistusta. Uskovissa se on taipuvainen hyvään, mutta epäuskoisissa pahaan. Kuitenkin sille on ominaista hengellisyys ja näkemyksellisyys, sillä Jumala sanoo:

Ja Mooseksen äidin (sisempi) sydän oli nyt vapaa (kaiken muun ajattelusta). Hän olisi paljastanut salaisuutensa, ellemme Me olisi vahvistanut hänen sydäntään, niin että hän saattoi olla yksi uskovaisista. (Kertomuksen suura 28:10)

Ja kaikki, mitä Me kerromme sinulle lähettiläistä, on tarkoitettu vahvistamaan sinun

(sisempää) sydäntäsi; ja tässä on saapunut luoksesi totuus, kehotus ja muistutus uskovaisille. (Huudin suura 11:120)

Ja tämä siksi, että niiden (sisemmät) sydämet, jotka eivät usko tulevaan elämään, kallistuisivat niiden (valheiden) puoleen ja mieltyisivät niihin ja saisivat ansaita sitä, mitä parhaillaan ansaitsevat. (Karjan suura 6:113)

Silloin he ryntäävät eteenpäin päät kohotettuina. Heidän katseensa ei palaa takaisin heidän luokseen, ja heidän (sisemmät) sydämensä ovat tyhjillään. (Abrahamin suura 14:43)

Ei hänen (sisempi) sydämensä keksinyt sitä, mitä hän näki. (Tähden suura 53:11)

Sydämen sisin (lubb) on täysin virheetön ja vapaa kaikesta sokeudesta ja epäilyksestä. Se ei kaipaa vahvistusta, vaan on aina omistautunut (Jumalalle) ja muistelemiselle, ja siellä asuu ymmärrys^[9]. Jumala sanoo:

Sano: »Ei mikään paha vedä vertoja hyvälle, vaikka teitä voi miellyttää pahan yltäkylläisyys; pitäkää siis vaari (velvollisuudestanne) Jumalaa kohtaan, te ymmärtäväiset miehet, jotta teillä olisi menestystä. (Pöydän suura 5:100)

Hän antaa viisautta kenelle tahtoo, ja kenelle viisaus on annettu, hän on saanut paljon hyvää, mutta vain ymmärtäväiset muistavat. (Lehmän suura 2:269)

Tämä on sanoma koko ihmissuvulle, jotta se ottaisi vaarin ja tietäisi, että Hän on ainoa Jumala, ja että ymmärtäväiset muistaisivat. (Abrahamin suura 14:52)

Siunattu kirja, jonka olemme sinulle lähettäneet, jotta ymmärtäväiset ottaisivat vaarin. (Sadin suura 38:29)

On selvää, että sydän (qalb) on korkeampi ja puhtaampi kuin rinta (sadr), että sisempi sydän (fu’ad) on korkeampi ja puhtaampi kuin sydän ja että sydämen sisin (lubb) on korkeampi ja puhtaampi kuin sisempi sydän. Edelleen on huomattava, etteivät rinta, sydän, sisempi sydän ja sydämen sisin viittaa mihinkään fyysiseen todellisuuteen, vaikka niillä onkin tietty keskinäinen suhde. Sen sijaan ne ovat metafyysisiä todellisuuksia, jotka sijaitsevat sielun ja hengen välissä ja yhdistävät niitä toisiinsa. Rinnalla (sadr) ja sielulla on yhteinen ominaisuus, nimittäin ahneus. Jumala sanoo: 

Onhan ihmissieluun istutettu ahneus. (Naisten suura 4:128).

Ne, jotka ottivat kaupungin kodikseen ja uskoivat ennen heitä, rakastavat niitä, jotka pakenevat heidän turviinsa, eivätkä sydämessään kaipaa sitä, mitä näille on annettu. He suosivat näitä ennen itseään, vaikka itse eläisivät puutteessa. Ne, joita oman sielunsa pihiydeltä varjellaan, menestyvät. (Kokoamisen suura 59:9, ks. myös Kilpailun suura 64:16).

Vastaavasti sydämen sisin ja henki sulkevat sisäänsä yhteistä hengellistä tietoa ja salaisuuksia. Jumala sanoo:

Korkea-arvoisin, valtaistuimen Herra. Hänen käskystään Hän lähettää inspiraation tahtomilleen palvelijoille, jotta nämä varoittaisivat tapaamisen päivästä. (Anteeksiantavan suura 40:15). 

Poikani, lähtekää etsimään Joosefia ja hänen veljeään, älkääkä epäilkö Jumalan armoa.

Totisesti, eivät ketkään muut kuin uskottomat menetä luottamustaan Jumalan armoon. (Joosefin suura 12:87). 

Tämän enempää emme kuitenkaan voi hengestä sanoa, koska se on ääretön ja peräisin Jumalalta. Jumala sanoo Pyhässä Koraanissa:

He kyselevät sinulta hengestä. Sano: Henki on yksi Herrani asioista,  mutta teille on annettu vain vähän tietoa. (Yöllisen matkan suura 17:85). 

Koska kaikilla ihmisillä kuitenkin on sekä sielu että henki, ikään kuin kaksi ulottuvuutta, Jumala lupaa Pyhässä Koraanissa jokaiselle kuuliaiselle ihmiselle kaksi puutarhaa.

Jumala sanoo Pyhässä Koraanissa:

Mutta sitä, joka pelkää seisomista Herransa edessä, odottaa kaksi puutarhaa (Armollisen suura 55:46)

***

Yhteenvetona edellä esitetystä voimme sanoa, että ihmiset muodostuvat (A) kuolevaisesta ruumiista, jolla on viisi aistia, (B) kuolemattomasta sielusta, joka on syntyessään puhdas ja viaton (fitra), mutta tilastaan riippuen kykenevä yllyttämään pahaan, soimaamaan tai olemaan levollinen^[10], sekä (C) hengestä, joka syntyy ihmisessä olevasta ’Jumalan hengestä’.^[11]

***

Ihmisen kaikkien hengellisten, hienovaraisesti piilevien ja fyysisten ominaisuuksien ja kyvykkyyksien summa selittää sen, miten ja miksi ihminen on luotu:

— kauneimpaan muotoon — (Anteeksiantavan suura 40:64 ja Halkeamisen suura 82:6-8) ja

 

 

 — kauniin sopusuhtaiseksi — (Viikunan suura 95:1-8).^[12]

 

Edelleen sama ihmisten erityisominaisuuksien summa selittää, miksi he ovat:

— Jumalan sijaisia maan päällä; heidän edessään tuli enkelten kumartua, koska hän tiesi kaikki nimet — (Lehmän suura 2:29-35) ja

— sellaisen  vastuun vastaanottajia, joka  oli liian suuri taivaille, maalle ja vuorille — (Ryhmien suura 33:73).

Kaikki edellä mainittu selittää myös sen, miksi Jumala on asettanut ihmiset muiden olentojen yläpuolelle. Jumala sanoo Pyhässä Koraanissa:

Me olemme tehneet ihmiset kunnioitetuiksi ja kuljettaneet heitä maalla ja merellä, antaneet heille kaikkea hyvää ja suosineet heitä enemmän kuin montaa muuta luomaamme asiaa.

(Yöllisen matkan suura 17:70).

 

6         MITÄ ISLAMIN, IMANIN JA IHSANIN RIITIT TARKOITTAVAT?

 

6.1       ISLAM

 

Kaksiosainen uskontunnustus (Shahadatayn):

Shahadatayn l. kaksiosainen uskontunnustus todistaa, että ’ei ole muita jumalia paitsi Jumala, ja   Muhammad on Jumalan lähettiläs’ (arab. ’La ilaha illa Allah, Muhammadun Rasul Allah’).¹⁶

Uskontunnustus on sekä tahdon että tiedon kysymys: tahdon siinä mielessä, että islam tarkoittaa arabian kielessä omasta tahdosta luopumista ja sen vuoksi alistumista, ja tiedon siinä mielessä, että islam objektiivisesti tarkoittaa sen tiedon vastaanottamista ja hyväksymistä, että on vain yksi Jumala ja että Hänen lähettiläänsä viesti on totuus. Tämä ei tarkoita, että jokainen on heti uskontunnustuksen jälkeen harras uskovainen koko sydämestään. Jumala sanookin:

Beduiinit sanovat: ”Olemme uskoneet.” Sano: Ette te vielä usko. Sanokaa sen sijaan: ”Olemme alistuneet.” Usko ei vielä ole tunkeutunut sydämeenne. Jos tottelette Jumalaa ja Hänen lähettilästään, Hän ei pidätä teoistanne mitään. Jumala on Anteeksiantava, Armelias.

(Huoneiden suura 49:14). 

                             

Kuitenkin  uskontunnustus  tarkoittaa  sielun  täyttä  sitoutumista  tunnustamaan  Jumalan  olemassaolo, ja siksi se periaatteessa riittää pelastumiseen.¹⁷ Edelleen se tarkoittaa ’rinnan’ (sadr)  sitoutumista, sillä Jumala sanoo:

Jonka Jumala haluaa johdattaa, sen rinnan Hän avaa alistumiselle, mutta jonka Hän haluaa eksyttää, sen rinnan Hän tekee ahtaaksi ja ahdistetuksi, kuin hänen täytyisi kiivetä taivaaseen. Siten Jumala tuo epäpuhtauden niiden ylle, jotka eivät usko. (Karjan suura 6:125).

Viisi päivittäistä rukousta

Viisi  päivittäistä rukousta lausutaan tavanmukaisiin vuorokaudenaikoihin¹⁸: aamun sarastaessa (’fajr’), keskipäivällä (’dhuhr’),  iltapäivällä (’asr), auringon laskiessa (’maghrib’) ja illalla (’isha’). Jokainen rukous koostuu joko kahdesta, kolmesta tai neljästä  rukousyksiköstä (’rak`a’),  joten niitä on ainakin seitsemäntoista joka päivä.¹⁹  Näistä jokainen lausutaan neljässä eri asennossa:  seisten, kumartaen, maahan asti kumartaen sekä polvi-istunnassa istuen. Kukin rukousasento symbolisoi ja kuvaa elävästi sitä hengellisyyttä, joka on juurtunut ihmisiin, sillä he ovat Jumalan sijaisia maan päällä, Hänen palvelijoitaan, Hänen luomiaan ja kaikkea tätä yhdellä kertaa. Sama hengellisyys on juurtunut ihmisen henkeen, sieluun, ruumiiseen, koko ihmisyyteen ja lopulta ihmissielun oikeamielisyyteen, kun hänen egonsa heikkenee ja ihminen saavuttaa henkisen tasapainon.

Seisoessaan muslimit lausuvat Koraanin avausrukouksen,  Fatihan, joka on Profeetta Muhammadin mukaan ’Pyhän Koraanin  mahtavin suura’.²² Se sisältää  periaatteessa kaiken, mitä voimme ja mitä meidän pitäisi haluta sanoa Jumalalle. Fatihan jälkeen rukoilija voi lausua jonkun vapaavalintaisen kappaleen Koraanista. Ennen rukousta kuuluu rukouskutsu (adhan)  ja sen jälkeen  kutsu nousta rukoukseen (iqama); asentoaan vaihtaessaan, kumartaessaan ja maahan saakka polvistuessaan ja polvi-istunnassa ollessaan rukoilija voi lausua tiettyjä pyhiä kaavoja, joissa muistetaan ja ylistetään Jumalaa. Rukouksen loppupuolella lähetetään tervehdyksiä Jumalalle ja toivotetaan Jumalan rauhaa Profeetalle ja hänen perheelleen sekä uskoville, oikeamielisille ja tämän jälkeen  koko maailmalle.

 

17

Profeetta on sanonut:

Yksikään palvelija ei ole koskaan  sanonut: ”Ei ole muita jumalia kuin Jumala”  ja kuollut sitten pääsemättä paratiisiin, vaikka olisi tehnyt aviorikoksen ja varastanut. (Sahih Bukhari, Kitab Al-Libas nro 5827; Sahih Muslim, Kitab Al-Iman 95/1. Nro 94; ks. myös Sahih Muslim, Kitab Al-Iman 55/1)

Yksikään palvelija ei ole sanonut ”Ei ole muita jumalia kuin Jumala” vilpittömästi sydämestään, taivaan porttien olematta  hänelle avoinna ja päästämättä häntä  Allahin valtaistuimen luo, kunhan on välttänyt kuolemansyntejä. (AlTirmidhin sunna  45:10, nro 3660)

18

Jumala sanoo: Uskovia käsketään rukoilemaan määräaikoina (Naisten suura 4:103).

19

Seitsemäntoista rak’aa (rukousyksikköä) jakautuu seuraavasti: fajr (aamunkoitto): 2, dhuhr (keskipäivä): 4, ’asr’ (iltapäivä): 4, maghrib (auringonlasku): 3, ja ’isha (ilta): 4.

22

Sahih Bukhari, Kitab Tafsir Al-Qur’an, Bab ma Ja’a fi Fatihat Al-Kitab (Hadith nro 1); myös: Sahih Bukhari, Kitab Fada’il Al-Qur’an, Bab Fadl Fatihat Al-Kitab, (Hadith nro 9), nro 5006.

Rukouksen jälkeen luetaan mielellään lisää valinnaisia rukouksia. Mainittujen seitsemäntoista pakollisen päivittäisen rukousyksikön lisäksi on myös tietysti lukuisa määrä muita rukouksia, joita profeetalla oli tapana lausua²⁴ ja joita siksi suuresti suositellaan.

Emme tässä käsittele rukousten jokaisen vaiheen ja yksityiskohdan hengellistä merkitystä ja omistautuneisuuden astetta; niistä ovat hengellisyyden tutkijat kirjoittaneet erinomaisia teoksia islamin historian aikana²⁵. Sanomme vain, että rukouksen tarkoitus on ’yhdistää’ sielu ja sielun monet kyvykkyydet (kuten puhe, mielikuvitus, muisti, oppiminen ja imitoiminen) Jumalaan. Ne otetaan käyttöön erityisesti Jumalan sanan, Koraanin kautta, rukouksen aikana ja sen ulkopuolella, jolloin myös ruumis saatetaan osalliseksi hartauden harjoittamisesta, koska rukoilemiseen liittyy erilaisia liikkeitä. Juuri tämä ’sielun yhdistäminen’ selittää tarkalleen sen, miksi profeetta  rakasti rukoilua enemmän kuin mitään maallista nautintoa. Profeetta on sanonut: ”Kolme (asiaa) tässä maailmassa on tehty minulle rakkaaksi: tuoksuvedet, naiset ja rukous,  joka on silmäteräni.”²⁶

On myös huomattava, että muodollinen rukous ei ole voimassa ilman puhdistautumisrituaalia.  Sen vuoksi sekä laajempi (ghusl) että suppeampi peseytyminen (wudu) on miellettävä  olennaiseksi osaksi rukoushetkeä. Puhdistautumisrituaaliin liittyy eleitä, jotka puhdistavat sekä symbolisesti että konkreettisesti vedellä (tai sen puutteessa maalla). Tällöin ihmisen raajat ja keho kokonaisuudessaan puhdistuvat synneistä ja pahoista teoista. Näin ollen puhdistautuminen tarkoittaa myös koko ruumiin ja raajojen palauttamista jumalyhteyteen. Siihen ehdottomasti liittyy myös eräänlainen eksistentiaalinen katumusharjoitus, joka etäännyttää ihmisen hänen egostaan ja  aikaisemmista synneistään ja siten ohjaa hänet noudattamaan omantunnon ääntä (’al-nafs allawwama’).

Almuveron maksaminen (Zakat)

Almuvero (zakat) on yksi neljäskymmenesosa ihmisen säästöistä, joka annetaan vuosittain köyhille ja vähäosaisille. Enemmänkin voidaan antaa hyväntekeväisyytenä (sadaqa), mutta  almuveron

 

24

Nämä ovat: kaksi rukousyksikköä ennen fajr-rukousta, kaksi auringonnousun aikaan (shuruq), kaksi fajrin päättymisen jälkeen (duha), kaksi ennen dhuhr-rukouksia ja kaksi niiden jälkeen, kaksi maghribin jälkeen, kaksi ’ishan jälkeen ja kolme  ennen nukkumaan menoa (shaf’ ja witr).Näistä tulee yhteensä noin 32 rukousyksikköä päivässä, vaikka yksityiskohdista on pieniä eroja oppineiden kesken. On myös erikoistapauksia, jolloin vaaditaan ylimääräisiä rukouksia, kuten Hajj, ’Eid, hautajaiset, avioliittoon vihkiminen, auringonpimennys, moskeijaan saapuminen, kuivuus, sade, matkustaminen jne., ylimääräisten tarawih-rukousten lisäksi (kahdeksan tai kaksikymmentä rukousyksikköä; tästä oppineet ovat eri mieltä), joita on tapana lausua siunatun Ramadan –kuukauden aikana yöaikaan. On myös mahdollista herätä yön viimeisenä hetkenä rukoilemaan tahajjud-rukouksia, seuraten täten Koraanin määräyksiä profeetta Muhammadille:

Pysyttele hereillä osa yöstä ylimääräisenä hartaudenharjoituksena. Voihan olla, että Herrasi tuo sinut ylös kunnioitettuun asemaan. (Yöllisen matkan suura  17:79, ks. myös Kääriytyneen suura 73:2 ja 73:20.)   Muita ylimääräisiä ja vapaaehtoisia rukouksia ovat awwabin-rukoukset auringonlaskun rukouksen jälkeen, kerran tai satunnaisesti lausuttava salat al-tasabih -rukous (ylistysrukous), katumuksen jälkeiset rukoukset (tawba), johdatusta ja näkemystä anelevat rukoukset (istikhara) sekä rituaaliseen puhdistautumiseen liittyvät rukoukset. On olemassa myös erityinen tapa lausua rukouksia  silloin, kun rukoilija pelkää joutuvansa hyökkäyksen kohteeksi rukouksen aikana (salat al-khawf) (ks. Naisten suura 4:101-102), ja matkoilla ollessa rukouksia on lupa lyhentää ja yhdistää  (salat al-musafirin).

25

Huomattavia ovat Abu Hamid Al-Ghazalin (450-505 Anno Hegirae / 1058-1111) mestariteos Uskontotieteiden elpyminen (Ihya ’Ulum Al-Din, Kitab Al-Salah, nide 4) ja teoksen lyhennelmät ja yhteenvedot, etenkin Ghazalin omat lyhennelmät: Kimyat Al-Sa`ada (keskipitkä) ja Al-Arba`in fi Usul Al-Din (lyhyehkö).

26

Bayhaqi, Al-Sunan Al-Kubra 7/87; Musnad Ibn Hanbal, 3/128 ja 199, ks. myös Al-Nasa’i, Al-Sunan Al-Sughra, Kitab  `Ishrat Al-Nisa nro 3940.   määrä on tarkkaan määrätty ja aina yhtä suuri prosentuaalinen osuus niin köyhien kuin rikkaidenkin varallisuudesta. Almuveroon oikeutetut on myös tarkasti lueteltu. Jumala sanoo:

Jos te annatte lainan, jotta se kasvaisi korkoa ihmisten omaisuudessa, ei se kasva korkoa  Jumalan luona, mutta jotka antavat almuja Jumalan suosiota tavoitellen, saavat kaksinkertaisen palkan. (Bysanttilaisten suura 30:39).

Näin ollen elintärkeän sosiaalisen tehtävänsä lisäksi almu auttaa ihmisiä irtautumaan maallisesta elämästä ja tuo näin hengellistä kasvua ja siunausta. Se on myös myötätunnon ja empatian ele toisia kohtaan Jumalan tähden. Jumala sanoo:

Rakkaudestaan Häntä kohtaan he ruokkivat köyhiä, orpoja ja vankeja: ”Me ruokimme teitä vain Jumalan tähden. Emme tahdo teiltä korvausta tai kiitollisuutta–” (Ihmisen suura 76:8-

9).

Pyhän Ramadan-kuukauden paastoaminen (siyam) joka vuosi

Paaston aikana ihminen kieltäytyy, paitsi ruuasta, juomasta, tupakasta ja sukupuoliyhteydestä auringonnousun ja auringonlaskun välisenä aikana, koko Ramadan-kuukauden aikana yhtä olennaisesti myös synneistä, ja erityisesti juoruilusta, herjaamisesta ja vihan tunteista. Paasto auttaa ihmisiä irtautumaan ruumiistaan ja egostaan. Siksi Jumala sanoo Koraanissa:

Te, jotka olette uskoneet! Teille on säädetty paasto niin kuin niille, jotka olivat ennen teitä, jotta te oppisitte pelkäämään Jumalaa. (Lehmän suura 2:183).

Profeetta on sanonut:

Jumala sanoo: ”Aatamin pojan jokaikinen teko on hänelle itselleen tarkoitettu, paitsi paasto; se on minulle, ja minä tulen siitä palkitsemaan – -” ^[13]

Kaikista muista teoista, kuten esimerkiksi hyväntekeväisyydestä ja rukouksesta, voi ego yrittää  ottaa kunniaa ja pönkittää itseään sielun sisäisen puhuttelun kautta, mikä tekee ihmisen lopulta ylpeäksi. Paaston aikana kuitenkin ruumis ja ego jäävät vaille ravintoaan, jolloin niiden ote sielusta heikkenee (ainakin periaatteessa) tietyn ajanjakson ajaksi, ja näin sielu saa tilaisuuden ’kasvaa’ henkisesti.

Pyhiinvaellus (Hajj)

Hajj, jonka jokaisen kynnelle kykenevän muslimin tulee suorittaa ainakin kerran elämänsä aikana, on pyhiinvaellus Mekkaan tiettyyn vuodenaikaan ja aikaan kuukaudesta. Jumala sanoo:

Kuuluta ihmisen joukossa pyhiinvaellusta, niin he tulevat luoksesi jalan ja jokaisella laihalla kamelilla jokaisesta syvästä uomasta todistaakseen saamansa hyödyt ja lausuakseen Jumalan nimen tiettyinä päivinä niiden karjaeläinten yli, joilla Hän on ravinnut heitä. Syökää niistä ja antakaa köyhille raukoille. Poistakoon he sitten epäsiisteytensä, täyttäkööt valansa ja kiertäkööt ikiaikaisen talon ympäri. Näin on komennettu. Joka pitää Jumalan pyhiä säädöksiä kunniassa, tietäköön, että se on hänelle parasta hänen Herransa luona.

Teille ovat sallittuja kaikki karjaeläimet paitsi ne, joista teille luetaan. Välttäkää epäjumalien saastaisuutta ja valheellisia puheita. (Pyhiinvaelluksen suura 22:27-30). 

Vaikka Hajj sisältää yhden keskeisen riitin, Arafa-vuorelle nousemisen ’Arafan päivänä’^[14], siihen kuuluu monia muitakin riittejä ja suosituksia (sunnia) sekä lukuisia säädöksiä. Riittejä ja suosituksia ovat velkojen maksaminen, anteeksiantamuksen anominen tuttavilta,  valmistautuminen aivan kuin ennen kuolemaa, Mekkaan matkustaminen, ihramiin (kahteen valkoiseen saumattomaan kankaaseen) pukeutuminen sekä rituaaliseen ihram-tilaan siirtyminen; sanonta ’labbayk Allahumma labbayk!’ (’tässä olen Allah, sinun palveluksessasi’), tawaf (Kaaban ympärikävely), sa’i

(juoksu Safa- ja Marwah-kiven välillä), Ibrahimin Maqamin tai Isma’ilin Hijrin luona rukoileminen;  Kaaban mustan kulmakiven tai Multazamin, Kaaban oven ja mustan kiven välisen seinän, koskettaminen; Kaaban pohtiminen, Zamzam-kaivon veden juominen, Minan-tasangolla käyminen (tämän jälkeen tulee Arafa-vuorelle nouseminen). Edelleen tulee viettää aikaa ja nukkua Muzdalifassa, kivittää paholaista (Rajm Iblis), suorittaa Tawaf Ifada,  ajaa hiukset, uhrata seppelöity lammas pyhiinvaelluksen päätteeksi, riisua ihram, vierailla uudestaan Kaabassa ja suorittaa hyvästelytawaf; käydä profeetan haudalla Medinassa ja, jos mahdollista, Al-Aqsan moskeijassa Jerusalemissa vielä pyhiinvaelluksen jälkeen (tämä tunnetaan perinteisesti ’pitkänä pyhiinvaelluksena’). Jumala sanoo edelleen Pyhässä Koraanissa:

Kuuluta ihmisen joukossa pyhiinvaellusta, niin he tulevat luoksesi jalan ja jokaisella laihalla kamelilla jokaisesta syvästä uomasta todistaakseen saamansa hyödyt ja lausuakseen Jumalan nimen tiettyinä päivinä niiden karjaeläinten yli, joilla Hän on ravinnut heitä. Syökää niistä ja antakaa köyhille raukoille. Poistakoon he sitten epäsiisteytensä, täyttäkööt valansa ja kiertäkööt ikiaikaisen talon ympäri. Näin on komennettu. Joka pitää Jumalan pyhiä säädöksiä kunniassa, tietäköön, että se on hänelle parasta hänen Herransa luona. Teille ovat sallittuja kaikki karjaeläimet paitsi ne, joista teille luetaan. Välttäkää epäjumalien saastaisuutta ja valheellisia puheita. 

Vain Jumalan puoleen kääntyen asettamatta ketään Hänen rinnalleen. Joka asettaa Jumalalle vertaisia, on kuin mies, joka on pudonnut taivaasta ja jonka linnut ovat napanneet tai tuuli kantanut kaukaiseen paikkaan. Näin on komennettu. Joka kunnioittaa Jumalan asettamia symboleja, tietäköön, että se on sydämen hurskautta. Te saatte hyötyä uhrieläimistänne tietyn ajan. Sitten niiden teurastuspaikka on ikiaikainen talo. (Pyhiinvaelluksen suura 22:27-

33). 

Pyhiinvaelluksen aikana on voimassa myös joukko kieltoja, kuten metsästys, aviolliset suhteet, rivoudet ja juoruilu; hiusten ajelu ja kynsien leikkuu ihramin aikana.^[15]

Näiden erilaisten , moninaisten ja näennäisesti toisistaan irrallisten riittien, suositusten, sääntöjen ja kieltojen takana on yksi ajatus, joka selittää kaiken, sitoo ne yhteen ja osoittaa niiden yhteisen tarkoituksen ja päämäärän. Se ajatus on palaaminen (herkkään) sydämeen. Jumala sanoo Pyhässä Koraanissa:

Me näytämme heille merkkejämme taivaanrannoissa ja heissä itsessäänkin, kunnes he ymmärtävät, että se on totuus. Eikö se riitä, että Herrasi on kaiken todistaja?

(Erottelemisen suura 41:53). 

–   –

Maan päällä on merkkejä niille, jotka ovat varmoja uskossaan, samoin kuin teissä itsessännekin. Ettekö te sitten näe? (Pölyä nostattavien suura 51:20-21).

Nämä jakeet sisältävät ajatuksen, että Jumalan merkit (’ayat’) tietyllä tapaa heijastuvat maailmankaikkeuden ja ihmisten välille. Perinteisesti onkin tavattu sanoa: ’ihminen on pieni maailmankaikkeus ja maailmankaikkeus on suuri ihminen’. Syventymättä tähän tarkemmin, näin nähtynä on selvää, että Mekka ja erityisesti sen mystillinen suorakaiteen muotoinen ja mustaan verhottu Kaaba ovat maailman todellinen hengellinen keskus, ja pyhiinvaellus Mekkaan tarkoittaa symbolisesti ja todellisuudessa, vaikka ei ehkä aina täydellisesti eikä pysyvästi suurimmassa osassa tapauksista, ihmisen paluuta oman sydämensä äärelle. Siksi pyhiinvaelluksen syvempi tavoite ja todellinen merkitys piilee ihmisen paluussa kuuntelemaan oman sydämensä ääntä.

Tässä ajatuksessa selittyy monta asiaa, mukaan lukien se, miksi Mekka on qibla,  eli kaikkien muslimien yhteinen rukoussuunta: sydän on uskon tyyssija, ja koska ihminen rukoilee uskonsa pohjalta, hän pohjimmiltaan rukoilee sydämestään ja sydämensä välityksellä. Jumala sanoo Pyhässä Koraanissa:

Ihmisistä hölmöt sanova: ”Mikä käänsi heidät heidän aiemmasta rukoussuunnastaan?” Sano: Jumalalle kuuluu niin itä kuin länsikin. Hän johdattaa oikealle tielle, kenet tahtoo. Näin me olemme tehneet teistä oikeudenmukaisen kansakunnan, jotta te todistaisitte muista ja lähettiläs todistaisi teistä. Me säädimme aikaisemman rukoussuuntasi vain erottaaksemme ne, jotka seuraavat lähettilästä niistä, jotka kääntyvät kannoilleen. Se oli vaikeaa kaikille muille kuin niille, joita Jumala ohjasi. Ei Jumala aikonut hukata teidän uskoanne: Jumala on ihmisille Laupias, Armahtavainen. Me näimme, kuinka kasvosi kääntyvät taivaalle. Nyt käännämme sinut rukoussuuntaan, joka miellyttää sinua: käännä kasvosi kohti pyhää moskeijaa, ja missä olettekin, kääntykää sitä kohti. Ne, joille on annettu Kirja, tietävät, että se on heidän Herransa lähettämä totuus. Jumala ei ole epätietoinen heidän teoistaan.

(Lehmän suura 2:142-144; ks. myös 2:149-150). 

Tämä myös selittää, miksi pyhiinvaelluksen aikana tehtävät tavalliset toimet kuten matkustaminen

(Mekkaan), kävely (Kaaban ympärikävely), juoksu (Safan ja Marwan välillä) ja pelkkä Kaaban katselu; (Mustan kiven) koskettaminen, kivien heittely (Iblistä kohti), seisominen (Arafa-vuorella), juominen (Zamzam-lähteestä), pään ajelu (ihramin päättymisen merkiksi), (seppelöidyn lampaan uhraaminen (pyhiinvaelluksen lopuksi), tiettyjen rituaalivaatteiden pukeminen ja käyttäminen (ihram) ja ennen kaikkea pyhään paikkaan (s.o. Mekkaan) saapuminen ja siellä oleskelu ovat kaikki muotoutuneet täydellisen pyhiksi riiteiksi.^[16]

Niistä tulee riittejä pyhiinvaelluksen aikana, sillä silloin pyhiinvaeltaja hallitsee sydämensä, ja sydämessä kaikki on Jumalan muistoa eikä millään muulla ole merkitystä. Profeetta Muhammad osoitti tämän täsmälleen sanoen:

Kaaban ympärikävely, Safan ja Marwan välillä kävely ja kivien heittely  määrättiin yksinomaan siksi, että ne ovat keinoja muistella Jumalaa.³⁶

Tämä lopulta selittää, miksi vilpittömän pyhiinvaeltajan synnit annetaan anteeksi:³⁸ kuunnellessaan sydämensä todellista ääntä ihminen jättää taakseen egonsa ja sen synnit ja löytää ’levollisen sielun’ (’al-nafs al mutma’innah’).

 

6.2       IMAN

 

Usko (iman)

Olemme jo lausuneet edellä Jumalan sanat:

Beduiinit sanovat: ”Olemme uskoneet.” Sano: Ette te vielä usko. Sanokaa sen sijaan: ”Olemme alistuneet.” Usko ei vielä ole tunkeutunut sydämeenne. Jos tottelette Jumalaa ja Hänen lähettilästään, Hän ei pidätä teoistanne mitään. Jumala on Anteeksiantava, Armelias. (Huoneiden suura 49:14).

Näin ollen usko (iman) eroaa pelkästä alistumisesta (islam) siinä, että se ei ole ensisijaisesti tahdonalainen toimi, tai kiinni siitä, haluaako uskoa, vaan ennemminkin ihmisen vilpitöntä uskoa Jumalaan omassa sisimmässään, kuten edellä on kerrottu. Tiettyyn rajaan asti  usko edellyttää  myös tietoa, muistia ja intuitiota jumalanpalveluksessa: onhan ihmisen muistettava kuusi uskonkappaletta ja pohdiskeltava niitä. On kuitenkin tärkeintä, että sielu ei käsittele islamin viittä pilaria ja muita uskonnollisia tekoja sokeasti, mekaanisesti tai epäilyksensekaisin tuntein, vaan  löytää todellisen varmuuden Jumalasta. Kun ihminen noudattaa tätä ajatusta, hän on ikään kuin jatkuvasti pyhiinvaelluksella, olipa hän missä tahansa.

Islam sisältää pakollisia riittejä, mutta imankin käsittää väistämättä hyvien tekojen suorittamisen yleisellä tasolla sekä pahoista teoista ja muiden vahingoittamisesta pidättäytymisen. Tämä ilmenee uskona Jumalaan ja hänen enkeleihinsä, Hänen kirjoihinsa, hänen lähettiläisiinsä sekä viimeiseen päivään (tuomion päivään), ja siinä, että mikään hyvä tai paha ei toteudu ilman Hänen sallimustaan. Tietäväthän kaikki Jumalaan, Hänen enkeleihinsä, Hänen kirjoihinsa, Hänen Lähettiläisiinsä ja viimeiseen päivään uskovat, että ne edellyttävät hyviä tekoja ja kieltävät pahoja, ja että Jumalan kirjojen mukaan ihmisiä tullaan viimeisenä päivänä tuomitsemaan heidän tekojensa mukaan. Todellinen usko (iman) on Pyhässä Koraanissa liitetty aina hyviin töihin:

 

Basmalin lausumisella (”Jumalan, Armeliaan Armahtajan nimeen”), mutta Koraanin lukeminen on  itsessäänkin rukous ja uskonnollinen riitti, koska se on Jumalan sanaa.

36

Al-Tirmidhin sunna, Kitab Al-Hajj nro 64 38

Profeetta Muhammad sanoi: ”Se, joka tekee pyhiinvaelluksen Taloon ja välttää asiatonta ja moraalitonta käytöstä tulee takaisin kuin vastasyntynyt lapsi.” (Sahih Al-Bukhari, Kitab Al-Hajj, Sahih Muslim, Kitab Al-Hajj).

Uskovaisia ovat vain ne, joiden sydän vavahtaa pelosta, kun Jumala lausutaan. Kun heille luetaan Hänen merkkejään, heidän uskonsa vain kasvaa, ja he luottavat Herraansa. He ovat uskovia, jotka pitävät rukouksensa ja jakavat siitä, mitä olemme heille antaneet. He ovat oikeita uskovia, ja heitä odottavat erilaiset tasot (Paratiisissa) ja anteeksianto heidän Herransa luona, ja heille kuuluvat arvokkaat varat. (Sotasaaliiden suura 8:2-4).

Jopa viidessäkymmenessä Pyhän Koraanin jakeessa^[17] sanat ’ tekevät hyviä töitä’ (’amilu al-salihat’), tulevat välittömästi  sanojen ’ne, jotka uskovat’ (’alladhina amanu’) jälkeen. Näin ollen hyvät teot liittyvät vääjäämättömästi todelliseen uskoon, aina siinä määrin, että rukoileminen ja palvonta eivät yksin, ilman hyviä tekoja ja hyveellisyyttä, riitä uskon rakentamiseen (iman) hurskaudeksi (birr). Jumala sanoo Pyhässä Koraanissa:

Ei hurskautta ole se, että te käännätte kasvonne itään tai länteen, vaan hurskautta on uskoa Jumalaan, viimeiseen päivään, enkeleihin, Kirjaan ja profeettoihin, ja antaa sukulaisilleen, orvoille, köyhille, matkamiehille, pyytäville ja orjien vapauttamiseksi omaisuuttaan, vaikka sitä rakastaakin. Hurskautta on suorittaa rukouksensa, antaa almuveroa ja täyttää, mitä on luvannut, ja olla kärsivällinen köyhyydessä, vaikeuksissa ja taistelussa. Nämä ovat niitä, jotka ovat totuudellisia ja pelkäävät Jumalaa. (Lehmän suura 2:177).

–  – 

 

Ette te ole hurskaita ennen kuin annatte siitä, mitä te niin rakastatte. Mitä ikinä annattekin, Jumala on siitä tietoinen. (Imranin perheen suura 3:92)

 

Profeetta Muhammad kiteytti uskon ja hyvien töiden välisen suhteen seuraavasti:

 

Kukaan teistä ei usko, ennen kuin  todella tahtoo veljelleen samaa kuin itselleen.^[18] 

Kukaan teistä ei usko, ennen kuin  todella halajaa naapurilleen samaa kuin itselleen.⁴²

 

Islamista imaniin

 

Miten usko Jumalaan kasvaa niiden sydämissä, jotka eivät usko? Toisin sanoen, miten tapahtuu psykologinen siirtymä islamista imaniin? Ja edelleen: Miten voivat ne, jotka eivät Jumalaan usko, tulla uskoviksi? Tämä on perimmäinen kysymys, joka on puhutellut ihmiskuntaa jo tuhansia vuosia. Olemme edellä lainanneet Koraanin jaetta:

Beduiinit sanovat: ”Olemme uskoneet.” Sano: Ette te vielä usko. Sanokaa sen sijaan:

”Olemme alistuneet.” Usko ei vielä ole tunkeutunut sydämeenne. Jos tottelette Jumalaa ja

Hänen lähettilästään, Hän ei pidätä teoistanne mitään. Jumala on Anteeksiantava, Armelias. (Huoneiden suura 49:14). 

Sanoista ’ei vielä’ (lamma) ²⁰ käy selväksi, että usko lopulta syntyy herkeämättömästä islamin harjoittamisesta; sanoohan Jumala jakeen lopussa: ”Jos tottelette Jumalaa ja Hänen lähettilästään, Hän ei anna teidän tekojenne jäädä palkkiotta.” Toisin sanoen islamin viiden peruspilarin harjoittaminen lopulta johtaa siihen, että usko juurtuu syvästi muslimin sydämeen. Tämä on tavallaan odotettavissa, koska kuten jäljempänä nähdään, islamin viisi pilaria edustavat hyvin monella tasolla sitä, mitä ihmiset jo itsessäänkin ovat. Tästä myös seuraa, että islamin viiden pilarin tavanomaista ahkerampi harjoittaminen nopeuttaa uskoon tulemista. Ihminen voi esimerkiksi  päivin ja öin toistaa uskontunnustusta ja rukoilla tavallista useammin. Ihmisen on hyvä lausua vähintään 13 tai 15 ylimääräistä sunna-rukousyksikköä päivin ja öin.  Ihminen voi myös pyrkiä suorittamaan puhdistautumisriitin (wudu) mahdollisimman usein, maksaa ja antaa hyväntekeväisyyteen enemmän kuin 2,5 prosenttia vuotuista zakat-almuveroa, suorittaa pakollisen Ramadan-paaston lisäksi vapaaehtoisia sunna-paastoja (vähintään maanantaisin ja torstaisin) ja  olosuhteiden salliessa hän voi tehdä pienimuotoisen pyhiinvaelluksen (’umra). Ja koska usko on erottamattomasti sidoksissa hyviin tekoihin, ihminen voi aina tehdä niitä lisää.

 

                                                        

Sahih Muslim, Kitab Al-Iman, Bab Al-Dalil ’ala Anna min Khasai’il Al-Iman, nide 1, s. 67 tai nide 1 s. 17 nro 45 tai nro 71 ja72.

²⁰ Abul-Qasim Al-Zamakhshari (k. 538 AH, 1143 JKr) selittää: ”Tulee tietää, että se, mikä on sanoin vahvistettu ilman että sydän on vahvasti mukana, on Islam, ja se, missä sydän on vahvasti mukana ja mikä sanoin vahvistetaan, on Iman. – Mitä tulee ilmaisuun ’ette vielä (lamma)’, niin se tarkoittaa, että kyseisten ihmisten todellakin odotetaan tulevat uskoon myöhemmin –.” (Jar Allah Abul-Qasim Al-Zamakhshari, Al-Kashaf, nide 4, s. 1536,  jakeen 49:14 selitys, Dar Sadir, Beirut, Libanon, 1. painos, 2010).  47

On olemassa kolme varmuuden astetta (yaqin) Jumalasta, jotka Koraanissa on mainittu. Nämä ovat (nousevassa järjestyksessä): mielen ja sielun tietty tietoisuus tai varmuus; tietty näkemys tai varmuus sydämen (qalb) ja sisemmän sydämen (fu’ad) kautta ja tietty totuus (haqq al-yaqin) ja totuuden täyttymys. Jumala sanoo:  ”Toden totta, kunpa tietäisitte varmasti (’ilm al-yaqin).” (Kerskumisen suura 102:5)”– Te saatte tosiaan nähdä sen omin silmin!” (’ayn alyaqin) (Kerskumisen suura 102:7). ”Tämä on varma totuus (haqq al-yaqin).” (Onnettomuuden suura 56:95).  ²² Nämä ’pahat’ teot eivät välttämättä ole tekoja, jotka suoranaisesti vahingoittavat muita, vaikka viimeksi mainitut ovatkin kaikkein pahimpia tekoja. Ne voivat olla tekoja, jotka ovat yksinkertaisesti itsekkäitä ja välinpitämättömiä Jumalaa kohtaan, tai alhaisten himojen vallassa tehtyjä ja siinä mielessä ’pahoja’. Jumala sanoo: ”Eikä hän mieti mitään palvelusta keneltäkään, joka hänen pitäisi korvata,  vaan tavoittee vain ylhäisimmän Herransa suosiota.” (Yön suura 92:19-20). 

Kaikki nämä asiat hiljalleen johtavat uskon kasvamiseen ja juurtumiseen sydämeen, aina siihen saakka, kunnes siitä tulee täydellistä ja ihminen saavuttaa täyden varmuuden Jumalasta.⁴⁷ Näin ollen usko asuu ihmisen sisimmässä, hänen sydämessään, eikä sitä estä mikään virhe ajattelussa, vaan sydän, joka on pakahtumaisillaan ihmisen elinaikanaan tekemistä pahoista teoista²²: ne ikään kuin peittävät syntisen ihmisen sydämen kuonalla, jonka läpi sydämen valo ei pääse loistamaan, jolloin ihminen menettää uskonsa. Katumus ja hyvien tekojen suorittaminen pyyhkivät tämän ’kuonan’ pois syntisen sydämestä. Jumala sanoo:

 

Heidän sydämensä päällä on heidän pahojen tekojensa kuona. (Väärentäjien suura 83:14).

 

Itse Profeetta kommentoi kyseistä jaetta seuraavasti:

 

Jos (Jumalan) palvelija tekee syntiä, hänen sydämensä päälle muodostuu musta tahra. Jos hän muuttuu, katuu ja pyytää anteeksiantamusta, hänen sydämensä puhdistuu. Mutta jos (palvelija) sortuu uudestaan, tahra palaa ja alkaa hallita sydäntä. Tätä kuonaa Jumala tarkoittaa sanoessaan: ”Heidän sydämensä päällä on heidän pahojen tekojensa kuona.” (Väärentäjien suura 83:14)^[19]

 

Lyhyesti sanottuna, että vaikka sivistyneet ihmiset toisin saattavat luulla, usko ei lisäänny lukemalla monimutkaisia opinkappaleita, teologioita tai shariaa, vaan harjoittamalla islamia ja tekemällä hyviä tekoja. Kuten Abu Hamid Al-Ghazali sanoo:

 

Vaikka ihminen opettelisi satatuhatta tiedon asiaa ja ymmärtäisi ne kaikki, mutta ei käyttäisi niitä hyväkseen, ne olisivat hänelle hyödyttömiä.^[20]

 

6.3       IHSAN

 

Erinomaisuus / hyveellisyys (ihsan)

Sana ’ihsan’ palautuu kolmikirjaimiseen arabialaiseen juureen H-S-N, joka tarkoittaa kauneutta. Koska sisäinen kauneus on hyve, voimme kääntää ihsanin joko erinomaisuudeksi tai hyveellisyydeksi. Sanalla ’muhsinin’ tarkoitetaan niitä, joilla on tätä ihsaniksi kutsuttua sisäistä kauneutta. Muhsininit kuuluvat niihin kahdeksaan Koraanin mainitsemaan hyveellisten ihmisten ryhmään^[21], joita Jumala rakastaa. Hänen rakkautensa juuri tätä ryhmää kohtaan mainitaan muita useammin.^[22] Muhsininit ovat ’kärsivällisten’ (al-sabirun) ja ’Jumalaa pelkäävien’ (al-muttaqun) ohella niitä, joiden kanssa Jumalan sanotaan olevan, mutta ainoastaan muhsininien^[23] kanssa Hänen sanotaan olevan ’totisesti’ (’la-ma’a’). Jumala sanoo:

Me ohjaamme tiellemme ne, jotka ponnistelevat meidän vuoksemme. Jumala on totisesti hyväntekijöiden kanssa (la ma’a al-muhsinin). (Hämähäkin suura 29:69)

 

Edelleen Pyhässä Koraanissa kuvataan Jumalan armon olevan lähellä muhsinineja – ja vain muhsinineja. Jumala sanoo:

 

Älkää turmelko maata, kun se on uudistettu, vaan rukoilkaa Häntä peläten ja toivoen, sillä Jumalan armo on lähellä hyväntekijöitä. (Kumpujen suura 7:56)

 

Kaikki tämä tarkoittaa, että ihsan voidaan ymmärtää, paitsi kaikkein korkeimmaksi hyveeksi, myös kaikkien hyveiden summaksi. Koska islam pitää sisällään perustavien riittien suorittamisen ja iman on hyvien tekojen tekemistä ja pahojen välttämistä, tarkoittaa ihsan hyveellistä olemusta silloinkin kun me emme ole juuri tekemässä mitään tai kun emme voi tehdä mitään. Gabrielin hadithin mukaan se kuvataan ’Jumalan palvelemiseksi aivan kuin näkisit Hänet, sillä Hän näkee sinut silloinkin kun sinä et näe Häntä’, koska Jumalan palveleminen ’siten kuin me näkisimme Hänet’ tarkoittaa moitteetonta ja jatkuvaa hyveellisyyttä kaikissa teoissamme.  Se tarkoittaa, ja etenkin sanat ’aivan kuin’ tarkoittavat vieläpä sitä, että on olemassa mahdollisuus, tai ainakin virtuaalinen mahdollisuus ’nähdä’ Jumala jollakin tavalla.

 

Tästä monitahoisesta seikasta on kiistelty paljon islamin historian aikana. Siitä voimme sanoa lyhyesti seuraavaa:

 

Ihminen ei voi nähdä Jumalaa silmillään tässä elämässä, sillä Hän sanoo:

 

Katseet eivät Häntä tavoita, mutta Hän tavoittaa katseet. Hän on Hellävarainen, Tietävä. (Karjan suura 6:103)

 

–  –

Kun Mooses tuli määräämäämme tapaamiseen, ja hänen Herransa puhui hänelle, hän sanoi: ”Herrani, näytä minulle, anna minun katsoa Sinuun.” Jumala vastasi: ”Sinä et voi nähdä

Minua. Mutta katso vuorta, ja jos se kestää paikallaan, tulet näkemään Minut.” Kun hänen Herransa näyttäytyi vuorelle, se murentui pölyksi. Mooses kaatui tiedottomana maahan, ja kun hän tointui, hän sanoi: ”Ylistys Sinulle! Minä käännyn katuvana puoleesi ja olen uskovaisista ensimmäinen.” (Kumpujen suura 7:143). 

Kuitenkin seuraavassa elämässään siunatut voivat ’katsoa Herraansa kohti’ (’ ila rabbiha nadhira’). Jumala sanoo:

Sinä päivänä jotkut kasvot säteilevät ja katsovat Herraansa kohti. (Ylösnousemuksen suura 75:22-23).

Vaikka Jumalaa ei voi tässä elämässä nähdä silmin, siunatut voivat nähdä Hänen suuret merkkinsä ja Hänen valonsa sisemmällä sydämellään (fu’ad) tai ehkäpä sen avulla, ja edelleen heidän sydämensä sisimmän (lubb) avulla. Jumala sanoo:

Sitten ilmoitti palvelijalleen mitä ilmoitti. Ei hänen sydämensä valehdellut siitä, minkä hän näki. — ei hänen katseensa kääntynyt syrjään eikä rajoja ylittänyt. Hän näki Herransa mahtavimpia merkkejä. (Tähden suura 53:10-11; 17-18)

Näin ollen ihsan ei ainoastaan ole moitteeton hyveellisyyden olotila, vaan siihen sisältyy myös ihmisen kyky nähdä sisemmän sydämensä (fu’ad, mon. af’ida) ja sydämen sisimpänsä (lubb, mon. albab) avulla.

Imanista ihsaniin

Entä kuinka uskosta Jumalaan (iman) sitten seuraa erinomaisuus ja hyveellisyys (ihsan)? Toisin sanoen, miten mainittu siirtymä, tai ehkäpä henkinen muodonmuutos, uskosta moitteettoman hyveellisyyden tilaan tapahtuu? Olemmehan juuri puhuneet siitä, että ihsan ei pelkästään tarkoita täydellistä hyveellisyyttä, vaan myös sisemmän sydämemme ja sydämemme sisimmän (fu’ad ja lubb) avulla muodostunutta hengellistä näkemystä. Jumala kuvaa mainittua muodonmuutosta seuraavassa kauniissa Hadith Qudsissa (s.o. hadithissa, jossa Jumala itse puhuu profeetan kielellä; tämä tunnetaan nimellä Hadith al-Nawafil):

Sille, joka on vihamielinen jollekin ystävälleni (wali), julistan sodan. Eikä mikään miellytä minua niin kuin se, että palvelijani (’abd) hakee läheisyyttäni hänelle pakolliseksi säätämäni jumalanpalveluksen kautta ja että palvelijani herkeämättä etsiytyy läheisyyteeni myös lisäämällä vapaaehtoisesti omistautuneisuuttaan (nawafil), ja näin aina siihen asti, kunnes rakastan häntä. Ja kun rakastan häntä Minusta tulee hänen kuulonsa, jonka avulla hän kuulee, näkönsä, jonka avulla hän näkee, kätensä, jolla hän tarttuu ja jalkansa, jolla hän astuu. Jos hän pyytää Minulta, annan hänelle varmasti, ja jos hän hakee turvaa Minusta, Minä varmasti turvaan häntä. Enkä epäröi missään niin paljon kuin epäröin uskovan sielun talteenotossa: hän vihaa kuolemaa, enkä minä halua häntä vahingoittaa.²⁸

Tästä Hadith Qudsista ilmenee, että nawafilin l. omistautuneisuuden vapaaehtoisen lisäämisen⁵⁷ avulla uskova hiljalleen saavuttaa ihsanin tilan ja näkemyksen, jolloin Jumalasta Hänen sanojensa mukaan tulee ’ihmisen kuulo, jonka avulla hän kuulee ja näkö, jonka avulla hän näkee’, ja vielä jotain sitäkin suurempaa, sillä Jumala sanoo edelleen: ”—(hänen) kätensä, jolla hän tarttuu ja jalkansa, jolla hän astuu. Jos hän pyytää Minulta, annan hänelle varmasti, ja jos hän hakee turvaa Minusta, Minä varmasti turvaan häntä.”

Profeetta Muhammad tietenkin jo oli tässä erinomaisuuden olotilassa. Jotta mekin voisimme saavuttaa sen ja luonnollisesti myös olotilan, jossa Jumala ’rakastaa meitä enemmän’, tulee meidän seurata Profeetan esimerkkiä. Jumala sanoo tarkalleen näin:

Sano: Jos rakastatte Jumalaa, seuratkaa minua, niin Jumala rakastaa teitäkin ja antaa teille teidän syntinne anteeksi. Jumala on Anteeksiantava, Armelias (Imranin perheen suura 3:31)   Koraanissa Jumala mainitsee kahdesti sanat ’kaunis esikuva (seurattavaksi)’ (’uswatun hasanatun’): ensiksi viitaten profeetta Abrahamiin ja hänen seuralaisiinsa²⁹ ja sitten profeetta Muhammadiin:

Jumalan lähettiläässä on kaunis esikuva niille, jonka toivo on Jumalassa ja viimeisessä päivässä ja jotka muistavat paljon Häntä.” (Ryhmien suura 33:21)

Profeetta Muhammadin esimerkin seuraaminen tarkoittaa ennen kaikkea Jumalan rakastamista, Hänen toivomistaan ja ahkeraa muistamistaan. Todellakin sunna (Profeetan tapaperinne) ainakin suurimmaksi osaksi  (jollei kokonaan) koostuu joko avunpyynnöistä tai rukoilemisesta; kaikki rukoilu

 

²⁸ Sahih Al-Bukhari, Kitab Al-Riqaq, Bab Al-Tawadu’, Hadith nro 38; nro 5602. Seuraavan Koraanin jakeen voidaan katsoa kiteyttävän tämän Hadith Qudsin sanoman (koska kuten luimme edellä, ’varmuus’ tai ’yaqin’ sisältää erilaisia vaiheita, jotka päättyvät totuuden täyttymykseen): ”Palvo Herraasi, kunnes varmuus tulee luoksesi.” (Hijrin suura

’AlHijr’ 15:99) 57

On selvää, että kyseisen nawafilin ’sine qua non’ l. ehdoton ennakkoedellytys on, samoin kuin kaikkien muidenkin Jumalan palvomiseen liittyvien toimien edellytys, että ne on tehtävä vilpittömästi Jumalaa kohtaan asennoituen (oman uskonsa rajoissa tai niissä rajoissa, joissa ihminen pyrkii vahvistamaan uskoaan) ja siten rehellisin aikein. Jumala sanoo:

”Me tosiaan lähetämme sinulle Kirjan. Palvo siis ainoastaan Jumalaa. Eikö ihmisen kuulukin uskoa vain Jumalaan?”

(Joukkojen suura 39:2-3; ks. myös 39:14;  40:14;  40:65, mutta toisaalta: 8:35)   ²⁹ Ks.  Koettelemuksen suura 60:4 ja 6.

on ehdottomasti Jumalan muistamista ja siksi tavallaan myös vetoomus avun saamiseksi, joka suoritetaan ennen melkein kaikkia kuviteltavissa olevia laillisia, tarpeellisia tai elintärkeitä toimintoja yhtä lailla kuin niiden jälkeenkin, ihmisen syntymästä alkaen aina hänen kuolinhetkeensä saakka. Näin pyhitetään jokaisen päivän alku ylösnoustessa ja ilta levolle laskiessa, kukonlaulusta aina kuun nousuun saakka yöllä; vaatteita pukiessa ja riisuessa, syödessä, juodessa ja kylpyhuoneeseen mennessä; rakastellessa, vihaisena ja vihaa torjuessa; yskiessä, aivastaessa, nauraessa ja haukotellessa; kotoa lähtiessä ja kotiin palatessa; lähimmäistä tervehtiessä ja hyvästellessä; rukousta aloittaessa ja sitä lopettaessa; ennen keskustelun aloittamista ja sen jälkeen ja niin edelleen. Yhtälailla Koraani kutsuu ihmisiä muistamaan Jumalaa niin usein kuin mahdollista, jos ei jatkuvasti, niin sitten siinä määrin, että Jumalan muistelun tai Hänen nimeensä jossain muodossa viittaamisen voidaan sanoa olevan Koraanin keskeisin hengellinen käsky. Jumala sanoo:

Lue sitä, mikä sinulle on Kirjasta ilmoitettu, ja pidä rukouksesi. Rukous varjelee sopimattomuudelta ja vääryydeltä. Jumalan muistaminen on kaikkein suurin asia, ja Jumala tietää, mitä te teette. (Hämähäkin suura 29:45)

• –

Muistele Herrasi nimeä ja omistaudu Hänelle täysin. (Kääriytyneen suura 73:8)

• –

Eikö olisi jo aika uskovien sydämen nöyrtyä muistamaan Jumalaa ja sitä totuutta, joka on heille laskeutunut… (Raudan suura 57:16)

• –

Uskovaiset, muistakaa Jumalaa paljon ja ylistäkää häntä aamuin ja illoin. (Ryhmien suura 33:41-42)

• –

Mainitse Herrasi nimi aamuin ja illoin. (Ihmisen suura 76:25)

• –

Älä sano mistään: ”Teen sen huomenna” lisäämättä: ”Jos Jumala niin tahtoo”, ja muistele

Herraasi, jos unohdat. (Luolan suura 18:23-24)

• –

Kun olette päättäneet rukouksenne, muistakaa Jumalaa, kun seisotte, istutte tai makaatte.

(Naisten suura 4:103)

• –

Menkää nyt merkkieni kanssa, sinä ja veljesi, älkääkä väsykö muistamaan Minua. (Ta Han suura 20:42)

• –

— jotka uskovat ja joiden sydän tyyntyy Jumalan muistelemisesta. Eivätkö sydämet tyynnykin

Jumalan muistelemisesta! (Jyrinän suura 13:28)

• –

Jumalalle kuuluvat kaikki kauneimmat nimet. Rukoilkaa Häntä niillä ja jättäkää ne, jotka häpäisevät Hänen nimiään; heidät kyllä palkitaan tekojensa mukaan. (Kumpujen suura 7:180)

• –

Sano: Jumala on sen lähettänyt. Jätä heidät sitten puhelemaan ja leikkimään. (Karjan suura 6:91)

• –

Muistakaa Minua, niin Minä muistan teitä! (Lehmän suura 2:152)^[24]

Tätä vastoin Jumala toistuvasti varoittaa Koraanissa siitä, mitä seuraa, jos Hänen nimeään ei muisteta eikä siihen vedota:

Joka kääntyy pois muistamisestani, saa ahdistavan elämän, ja ylösnousemuksen päivänä me herätämme hänet henkiin sokeana (Ta Han suura 20:124)

• –

Sille, joka on sokea Armollisen muistamiselle, me määräämme saatanan toveriksi. Nämä johtavat heitä harhaan tieltä, vaikka he luulevatkin seuraavansa johdatusta (Koreuden suura 43:36)^[25]

Profeetta tiivistääkin asian näin:

Kertoisinko sinulle parhaan tekosi, sen Herrasi silmissä kaikista puhtaimman ja ja teidän asteikoissanne korkeimman teon, joka on sinulle parempi kuin jos käyttäisit kultaa ja hopeaa tai jos kohdatessasi vihollisen sivaltaisitte toisianne kaulaan?” He (hänen seuralaisensa) sanoivat: ”Todellakin, kerro.” Hän sanoi: ”Jumalan, Hänen korkeimpansa muistaminen.”^[26]

Näin ollen Jumalan ahkera ja jatkuva muistaminen on se keino, joka tarvitaan hengellisen muodonmuutoksen aikaansaamiseksi matkalla imanista ihsaniin.

Tähän on ehkä olemassa kolme syytä: (1) muistaminen on helpoin kaikista riiteistä ja totisesti helpoin kaikista teoista – tarvitaan ainoastaan tietoisuus ja tahto – ja siksi sitä voidaan harjoittaa kaikkina aikoina ja kaikissa olosuhteissa, (2) muistaminen on kaikista riiteistä perustavin ja suorin, sillä siihen liittyy ajattelu ja siksi itse sielu ja (3) muistamisen kohteena tässä ei ole mikään tavanomainen asia tai esine (kuten ’puu’ tai ’vuori’), vaan Jumala itse. Jumalaa muistetaan jonkun sellaisen sanan tai pyhän kaavan kautta, jonka Hän itse on ilmaissut arabiaksi Koraanissa ja joka siksi on kaunis ja pyhä alkuperäisessä muodossaan. Jumala sanoo:

Onko se, jonka rinnan Jumala on avannut islamille ja jolla on Herransa antama valo (niin kuin se, jonka sydän on sinetöity)? Voi niitä, joiden sydän on liian kova muistamaan Jumalaa; he ovat todellakin eksyksissä! Jumala on lähettänyt parhaan lausunnon Kirjana, jonka jakeet ovat sopusoinnussa keskenään, useasti toistettuina. Ne saavat Herraansa pelkäävien ihon värisemään, mutta sitten heidän ihonsa ja sydämensä tyyntyvät muistelemaan Jumalaa.  Tämä on Jumalan johdatus, jonka kautta Hän ohjaa ketä tahtoo, mutta sitä, jonka Jumala eksyttää, ei voi opastaa. (Joukkojen suura 39:22-23)

Näin ollen Jumalan nimeen vetoaminen arabiaksi (Allah)  on itsessään jo sakramentti. Tämä selittää, miksi vain jatkuva Jumalan nimen sisältävän Koraanin pyhän kaavan lausuminen voi läpäistä ihmisen ’ihon’ ja löytää tiensä hänen sydämeensä (qalb), sisempään sydämeensä ja lopulta hänen sydämensä sisimpään (fu’ad ja lubb).

 

6.4       YHTEENVETO ISLAMIN, IMANIN JA IHSANIN RIITTIEN TARKOITUKSESTA

 

Voimme jaotella islamin, imanin ja ihsanin riitit niiden tarkoituksen ja tehtävän mukaan ja sanoa niistä seuraavaa:

Islam:

1. Kaksiosainen uskontunnustus (Shahadatayn). Tämä on sekä tahdon että tiedon teko, ja se lausutaan ’rinnasta’ (’sadr’).
2. Viisi päivittäistä rukousta (Salat) yhdistävät sielun ja monet sen kyvykkyyksistä Jumalaan. (kuten puheen, mielikuvituksen, muistin, oppimisen ja imitoinnin, joita käytetään varsinkin Koraania lausuttaessa). Ruumis osallistuu tähän myös, koska rukoukseen liittyy liikesarjoja. Toinen rukoiluun kiinteästi liittyvä asia ovat puhdistautumisriitit, joilla ruumis ja raajat ’palautetaan’ Jumalyhteyteen ja joilla ihmisen ego erotetaan aikaisemmista synneistä, jolloin tehtävän suorittamiseen osallistuu ehdottomasti myös omatunto (’al-nafs al-lawwama’).
3. Almuvero (Zakat), irrottaa ihmiset maailmasta ja on myötätunnon osoitus.
4. Vuosittainen paasto (Siyam) Pyhän Ramadan-kuukauden aikana erottaa ihmiset heidän ruumiistaan ja egostaan.
5. Pyhiinvaellus (Hajj) on palaamista oman vilpittömän sydämen sijoille, ja niin tehdessään ihminen löytää ’levollisen sielunsa’.

Iman:

Usko (iman) on sydämen (’qalb’) teko, joka myös tietyssä määrin edellyttää älyn, muistin ja intuition käyttämistä. Usko sisältää ehdottomasti hyvien tekojen tekemistä ja pahoista pidättäytymistä.

Ihsan:

Ihsan ei ainoastaan ole korkein hyve, vaan myös olotila, jossa kaikki hyveet yhdistyvät. Se tulee ihmisen sisimmästä, jonka hienoja ulottuvuuksia arabian kielessä kuvataan sanoilla ’fu’ad’ ja ’lubb’ (sisempi sydän ja sydämmen sisin). Se vaatii usein toistuvaa, jollei jatkuvaa Jumalan muistamista.

***

Edellä esitetyn perusteella käy selväksi, että islamin, imanin ja ihsanin riitit ja velvollisuudet eivät ole sattumanvaraisia tai mielivaltaisia, vaan toisiinsa läheisesti sidoksissa. Ne on Jumala erityisesti suunnitellut ja säätänyt  ihmisille sopiviksi, jotta ne järjestelmällisesti puhuttelisivat ihmisiä heidän jokaisen ominaisuutensa ja kyvykkyytensä kautta ja muodostaisivat toinen toistaan täydentäen eheän holistisen kokonaisuuden, kun he ensin tunnustavat Jumalan, sen jälkeen liittävät minuutensa täydellisesti Häneen  ja kun sielu lopulta irtoaa maailmasta, ruumiista ja egosta.

Tarkalleen ottaen ja ihmisen edellä kuvatut ominaisuudet ja kyvykkyydet kerrataksemme ruumis kaikkine viisine aisteineen palvelee Jumalaa rukoilemiseen liittyvien liikkeiden kautta ja tulee puhtaaksi rituaalisen peseytymisen ja paaston kautta; sielu palvelee Jumalaa rukouksen kautta, irtautuu maailmasta almuveron kautta sekä egosta ja ruumiista paaston kautta; ego puhdistuu rituaalisen peseytymisen ja paaston kautta; omatunto palvelee Jumalaa puhdistautumisen kautta ja sen aikana; levollinen sielu palvelee Jumalaa pyhiinvaelluksen kautta; tunteet palvelevat Jumalaa almuveron kautta; ihmisen tahto, tieto ja mieli palvelevat Jumalaa islamin ja kaksiosaisen uskontunnustuksen kautta; hänen kykynsä puhua, oppia ja matkia, kuvitella ja muistaa palvelee Jumalaa rukouksen ja Koraanin kautta. Sydän palvoo Jumalaa imanin ja pyhiinvaelluksen kautta. Henki, sydämen sisin, sisempi sydän ja täten myös näkemys ja intuitio palvelevat Jumalaa ihsanin ja Jumalan jatkuvan muistamisen kautta. Silti mikään edellä mainituista ei sulje toistaan pois. Edelleen ihmiset palvovat Jumalaa imanin kautta tiedon (ja siten tekojen) tasolla sekä ihsanin kautta olemalla olemassa.

Tässä on islamin, imanin ja ihsanin suuri salaisuus ja se näkymätön lanka, joka sitoo ne yhteen: islamin, imanin ja ihsanin sisäänrakennettu ja ehkä keskeisin ominaisuus on, että ne valjastavat kaiken sen, mitä ihmiset edustavat niin ruumiiltaan, sielultaan kuin hengeltäänkin, palvelemaan ja rakastamaan Jumalaa mahdollisimman hyvin, täydellisen kokonaisvaltaisesti ja toinen toisiaan täydentävällä tavalla. Näin asian tulee ollakin, sillä ihminen on luotu palvelemaan Jumalaa. Jumala sanoo:

Muistuta, sillä muistutus hyödyttää uskovia. Olen luonut dzinnit ja ihmiset vain, jotta he palvoisivat Minua. En minä tahdo heiltä elatusta enkä ruokintaa. Jumala on Elättäjä, Voimakas, Vankka. (Pölyä nostattavien suura 51:55-58)

Islam edellyttää ihmiseltä kaikkea, mitä tämä on, Jumalan ykseyden takia. Palvonnan kohteen  ehdottomuus edellyttää palvelijaltaan täydellistä ja kokonaisvaltaista omistautumista.

 

7         MIKSI ISLAM?

 

Kuten olemme nähneet, islam hyväksyy lähtökohdakseen ihmiset sellaisina kuin he ovat. Vastaavasti islam ei tarvitse lunastusoppia eikä munkkilaitosta tai monimutkaista teologiaa, joka perustuisi Jumalan sanan ainutlaatuiseen todistamiseen; se ei tarvitse kirkkoa, joka on jumalan ja ihmisten välissä eikä se tarvitse papistoa; ei pappien kastia, ei liittoteologiaa; ei oppia valitusta kansasta, ei dualistista eikä kolminaisuusteologiaa; ei tarvetta panteismille, deismille, vaikeaselkoisille filosofioille, mielikuvitusmytologioille, käsittämättömille mysteereille tai näkijöille. Sen ei tarvitse perustua ihmiselämän eksistentiaaliseen kärsimykseen tai sosiaalisen harmonian etiikkaan. Sen ei tarvitse sijoittua tiettyyn historialliseen ajanjaksoon tai maantieteelliseen alueeseen eikä perustua mihinkään subjektiivisen olotilaan tai tiettyyn objektiiviseen todellisuuteen, kuten niin monilla muilla uskonnoilla historiassa ja nykyisyydessä. Sen ei todellakaan vaadi Jumalan palvontaa pyhien kuvien, pyhäinjäännösten, idoleiden, patsaiden, ihmeiden, pyhien eläinten, henkien tai enkelien kautta. Islam perustaa itsensä yksinkertaisesti todellisuuteen sellaisena kuin se on: ihmiskuntaan sellaisena kuin se on, Jumalaan sellaisena kuin Hän on. Kaikki muu seuraa näistä kahdesta selviöstä. Tästä syystä islam on sellaista kuin se on, se on itsessään islamin syy ja vastaus kysymykseen, miksi islam on. Islam on sitä mitä se on, koska se ottaa ihmiset huomioon ja puhuttelee heitä täydellisesti sellaisina kuin he ovat, siten että he palvelevat Jumalaa omanlaisinaan, siinä kaikessa ja niine kaikkineen, mitä he ovat.

Islam on niin yksinkertaista kuin täydellinen ja oikea uskonto vaan voi olla.

Tämä selittää, miksi islam on ensimmäinen ja alkuperäinen uskonto (al-din al-hanif) ja että se islam, jonka profeetta Muhammad välitti 1400 vuotta sitten, on Profeetta Abrahamin noin 2800 vuotta  vanhemman uskonnon toisinnos. Jumala sanoo:

Ei Abraham ollut juutalainen eikä kristitty, vaan hän oli totuuteen mieltynyt muslimi. Ei hän ollut monijumalainen. (Imranin perheen suura 3:67)

–  –

Kenellä olisi parempi uskonto kuin sillä, joka alistuu Jumalan edessä, tekee hyvää ja seuraa Abrahamin uskontoa totuuteen mieltyneenä? Jumala otti Abrahamin ystäväkseen. (Naisten suura 4:125)

Tämä selittää myös sen, miksi islam on normatiivinen ja siksi ’keskimmäinen’ uskonto ja sen perusteella ihmisyyden ’todistaja’ jo itsessään:

 Näin me olemme tehneet teistä oikeudenmukaisen kansakunnan, jotta te todistaisitte muista ja lähettiläs todistaisi teistä. Me säädimme aikaisemman rukoussuuntasi vain erottaaksemme ne, jotka seuraavat lähettilästä niistä, jotka kääntyvät kannoilleen. Se oli vaikeaa kaikille muille kuin niille, joita Jumala ohjasi. Ei Jumala aikonut hukata teidän uskoanne: Jumala on ihmisille Laupias, Armahtavainen. (Lehmän suura 2:143)

Yhtä lailla tämä selittää, miksi islam on maailmanlaajuinen uskonto, millä tarkoitetaan sitä, että se on kaikkien profeetta Muhammadia edeltäneiden profeettojen uskonnon toisinnos. Jumala sanoo:

Sano:  Me uskomme Jumalaan ja siihen, mitä meille on lähetetty, ja mitä on lähetetty Abrahamille, Ismaelille, Iisakille, Jaakobille ja heimoille, ja mitä Herra on antanut Moosekselle, Jeesukselle ja muille profeetoille. Me emme erottele heidän välillään ja alistumme Hänelle. Joka valitsee muun uskonnon kuin islamin, ei sitä häneltä hyväksytä, ja hän on tuonpuoleisessa häviäjien kanssa. (Imranin perheen suura 3:84-85)

Ja edelleen:

Jumala todistaa, ettei ole muuta jumalaa kuin Hän, ja niin todistavat myös enkelit ja tietävät ihmiset. Hän pitää kaikkea yllä oikeudenmukaisesti. Ei ole muuta jumalaa kuin Hän, Mahtava, Viisas. Jumalan edessä ainoa oikea uskonto on islam. Ne, jotka ovat saaneet Kirjan, olivat keskinäisessä kateudessaan eri mieltä vasta saatuaan tiedon. Joka ei usko Jumalan merkkeihin, tietäköön, että Jumala on nopea pitämään tiliä. (Imranin perheen suura 3:18-19)

Koska islam on normatiivinen ja maailmanlaajuinen varhaisuskonto, se on ehdottoman täydellinen sellaisenaan. Jumala sanoo:

Tänään olen tehnyt teidän uskontonne täydelliseksi, saattanut palvelukseni täydelliseksi teitä varten ja valinnut islamin teidän uskonnoksenne. (Pöydän suura 5:3)

 

8         LOPPUSANAT

 

Saatuamme kattavan käsityksen siitä, mitä ihmiset pohjimmiltaan ovat, mitä uskonto yleensäkin on ja mihin se pyrkii, me näemme kiistattomasti sen, että islam ikään kuin piirtää täydellisen ja yksinkertaisuudessaan nerokkaan tiekartan, joka viitoittaa ihmisille suoran tien paratiisiin. Kun ihmiset tuntevat itsensä, he tietävät mitä islam on, ja kun ihmiset ymmärtävät itseään, he ymmärtävät myös, miksi islam on olemassa. Näin ollen Koraanin Avauksen suuran (Al-Fatiha) alussa oleva rukous, ja kaikkien islamin rukousten alku kuuluu näin:

Jumalan, Armeliaan Armahtajan nimeen.

Ylistys Jumalalle, maailmojen herralle,

Armeliaalle Armahtajalle,

Tuomiopäivän Ruhtinaalle.

Sinua me palvomme, Sinua me huudamme avuksi.

Johdata meidät suoralle tielle,

Niiden tielle, joille olet ollut suosiollinen,

Ei niiden, joiden päälle Sinun vihasi lankeaa

Eikä niiden, jotka vaeltavat eksyksissä.

(Avauksen suura 1:1-7)

9         LIITE: ISLAMIN MONIMUOTOISUUS

 

Noin kolmekymmentä vuotta profeetta Muhammadin kuolemasta (v. 632 jKr.) kalifaattiin liittyvät poliittiset erimielisyydet rikkoivat muslimien yhtenäisyyden. Aatteelliset erot kasvoivat vähitellen niin suuriksi, että muslimit jakautuivat kolmeen eri ryhmään: sunneiksi, shiioiksi sekä Kharwarijnimiseksi yhteisöksi.

Tämän jälkeen mainitut kolme ryhmää kehittivät omat oikeusmetodologiset koulukuntansa (madhhabit) ja edelleen islamin pyhää lakia käsittelevät koulukunnat (sharia): sunnit loivat neljä isoa madhhabia (Hanafi, Maliki, Shafi’i ja Hanbali), jotka ovat peräisin ajalta n. 800 jKr.; shiiat loivat kaksi suurta madhhabia, ja’farit, ns. ’kaksitoistalaiset’, joiden nimi johtuu heidän ’virheettömien imaamiensa lukumäärästä’, ja zaydit, ns. ’viitoslaiset’, jotka myös saivat nimensä imaamiensa lukumäärän mukaan. Dhahiri-madhhab syntyi islamilaisessa Andalusiassa. Tänä päivänä ei ole enää yhtään Dhahiri-madhhabin seuraajaa elossa, mutta oppineet pitävät silti kyseisen madhhabin metodologiaa akateemisesti pätevänä.  Ibadhit kehittivät oman madhhabinsa. Nämä kaikki yhdessä muodostavat ns. islamin kahdeksan madhhabia.

Näissä islamin kahdeksassa madhhabissa, jotka keskittyvät lainoppiin eivätkä välttämättä ole uskonnollis-katsomuksellisia instituutioita (’aqida), on ajattelutavaltaan erilaisia koulukuntia. Useimmissa näistä neljästä mainitusta madhhabista sunnit, lukuun ottamatta Salafi- ja

Wahhabiryhmittymiä, jotka ovat hanbaleja alkuperältään mutta joilla on oma käsityksensä sunnien ’aqidasta, noudattavat Ash’ari-Maturidi-teologiaa. Pienistä eroavaisuuksista huolimatta nämä kaksi ryhmää edustavat olennaisilta osiltaan yhtä ja samaa perinnettä. Tässä yhteydessä on edelleen mainittava sufit ja  ’irfan-oppilaat, koska noin neljäsosa sunneista harjoittaa sufismia tavalla tai toisella. Imaami Abu Hamid al-Ghazlin kirjoitukset edustavat yleisesti hyväksyttyä sufismin muotoa.

Nämä eivät noudata uusien koulukuntien oppeja –  sufit ovat sunneja ja ’irfan oppilaat shiioja, vaikka he pikemminkin ovat mystikkoja mainittujen lainopillisten koulukuntien keskuudessa. Shiioilla on myös vähemmistö nimeltä isma’ilit (tai ’seiskat’, joita siksi kutsutaan myös ’virheettömien imaamien’ määrän vuoksi). Näillä on kaksi haaraa: Dawudi Buhara, jonka jäsenet seuraavat Qadi Nu’manin lainoppia ja kuuluvat täten Shafi’i-koulukuntaan, jolla on joitakin vaikutteita Ja’fari-laista, ja Nizariskoulukunta, joka seuraa ’elossa olevaa imaamiaan’ Agha Khania.

Nykyään  (v. 2012) sunneja on noin 90 prosenttia kaikista muslimeista ja shiioja noin 9 prosenttia. Radikaalia Khawarij-ryhmää ei enää ole, vaan sen ovat korvanneet ibadhit, joita on alle yksi prosentti kaikista muslimeista. Ibadheja on enää elossa ainoastaan Omanissa ja Etelä-Saharassa; Ja’fari-shiiat ovat keskittyneet Iraniin ja Irakiin (heillä on joitain vähemmistöjä Persianlahdella, Syyriassa, Libanonissa, Pakistanissa, Intiassa ja Afganistanissa); zaydi-shiiat ovat puolestaan keskittyneet Jemeniin ja sunneja on kaikkialla muualla.

Filosofian saralla muslimit jakautuvat kolmeen pääryhmään, joita ovat: (1) traditionalistit, jotka kunnioittavat edellä esitettyä madhhabeja (heitä katsotaan olevan yli 90 prosenttia kaikista muslimeista), (2) fundamentalistit, jotka kyseenalaistavat 1380 vuoden aikana harjoitetun islamin perinteen ja harjoittavat uskontoaan palaamalla siihen, minkä uskovat edustavan Profeetan aikaa (ehkä 5 prosenttia kaikista muslimeista), sekä (3) modernistit, jotka pääasiassa uskovat siihen, että islamin perinnettä on muutettava ja se on rakennettava uudelleen nykymaailman tarpeita vastaamaan (alle 3 prosenttia kaikista muslimeista, pääasiassa länsimaalaistuneita, rikkaita ja niitä, joilla on maallinen akateeminen koulutus).

Kuitenkin nämä kaikki erilaiset muslimit, niin kauan kuin he itsensä muslimeiksi tunnistavat, s.o. ehkä noin 1,65 miljardia ihmistä vuonna 2012, noin 23 prosenttia  koko maailman väestöstä, joka on yli 7 miljardia ihmistä, ovat yhtä mieltä islamin viidestä pilarista ja imanin kuudesta uskonkappaleesta, jotka muodostavat uskonnon perustan.

 

KIRJOITTÄJÄSTÄ   

 

Hänen kuninkaallinen ylhäisyytensä Prinssi Ghazi bin Muhammad bin Talal (syntynyt Ammanissa 15.10.1966) on edesmenneen Jordanian kuninkaan Al-Hussein bin Talalin veljenpoika. Hän on suorittanut ylemmän korkeakoulututkinnon Princetonin yliopistossa vuonna 1988. Hän väitteli ensimmäistä kertaa tohtoriksi  Cambridgen yliopistosta Englannista vuonna 1993 ja uudestaan AlAzharin yliopistosta Kairosta vuonna 2010.

Prinssi Ghazi on palvellut useammassa julkisessa virassa Jordaniassa, mm. Husseinin kulttuurisihteerinä, heimolaisasioiden neuvonantajana, kuningas Abdullah II:n henkilökohtaisena lähettiläänä ja erikoisneuvojanantajana sekä Kuningas Abdullah II:n pääneuvonantajana uskontoon ja kulttuuriin liittyvissä asioissa.

Vuonna 1996 prinssi Ghazi perusti Al-Balqan ammattikorkeakoulun ja vuonna 2008  maailman islamin tutkimuksen ja kasvatuksen yliopiston. Vuonna 1997 hän perusti Jeesuksen Kristuksen kasteelle omistetulle paikalle kansallispuiston ja käynnisti vuonna 2000 suuren tafsir-hankkeen (www.altafsir.com), historian mittavimman verkkohankkeen Pyhän Koraanin tekstienselitykselle. Hän kirjoitti Ammanin sanoman kolme artikkelia vuonna 2005, avoimen historiallisen kirjeen ’Meidän ja sinun yhteinen sanamme’ v. 2007 sekä yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen maailman uskontojenvälisen harmonian viikon päätelauselman lokakuussa 2010. Vuonna 2012 hän perusti AlGhazali –professuurin Al-Aqsanin moskeijaan ja Al-Qudsin yliopistoon, sekä Al-Razi  –professuurin kuningas Husseinin moskeijaan ja Jordanian yliopistoon. Prinssi Ghazi on myös  islamin aatteelle omistetun kuninkaallisen Aal Al-Bayt -instituutin uskottujen miesten lautakunnan puheenjohtaja.

Prinssi Ghazi on kirjoittanut paljon kirjoja ja artikkeleita, mm. laajaa huomiota saaneen teoksen  ’Rakkaus Pyhässä Koraanissa’.  Hän on saanut lukuisia palkintoja ja kunniamerkkejä, ml. Eugen Biser –palkinnon (v. 2008) ja St. Augustinin palkinnon uskontojenvälisestä dialogista (v. 2012).  

 

[1] Tässä emme tietenkään halua kiistää islamin eri lakikoulukuntien (madhhahib) moninaisuutta, pikemminkin todeta, että kaikki muslimeiksi tunnustautuvat, joita vuonna 2012 oli yhteensä noin 1,6 miljardia tai noin 23 prosenttia koko maailman väestöstä, ovat yhtä mieltä siitä, että islamin viisi pilaria ja kuusi uskonkappaletta ovat uskonnon perusta. Ks.

liite ’Islamin monimuotoisuus’. 2

Näin ollen islam liittyy tekoihin ja iman uskonoppiin, ainakin siinä määrin, mikä koskee uskon peruskappaleita.

[2] Sahih Muslim, Kitab Al-Iman 1 nro 1.

[3] Sahih Muslim, nro 2197, Sahih Ibn Hibban, nro 653

[4] Ahmab bin Hussein Al-Bayhaqi, Kitab Al-Zuhd, osa 2, s. 165, nro 373.   ⁵ Puhe-, oppimis- ja imitointikyky ovat tietenkin yhteydessä älyyn.

[5] Tunteet ovat tietenkin yhteydessä kykyymme rakastaa.

[6] Kykymme ennakoida ja tietää (intuitiivisesti) tietenkin yhdistää sielun ja hengen.  ⁸ Aistimme tietenkin yhdistävät sielun ruumiiseen.

[7] Ihmiset tietävät syvällä sisimmässään totuuden. Jumala sanoo Pyhässä Koraanissa:  ”Ihminen todistaa itseään vastaan, vaikka koettaisi pyydellä anteeksi.” (Ylösnousemuksen suura 75:14-15).

[8] Suom. huom.: Nämä neljä alkujaan arabiankielistä sanaa on tässä suomennettu niiden alkuteoksessa mainituista englanninikeilisistä selityksistä. Koraanin suomennoksissa ne kaikki ovat enimmäkseen saneet vastineekseen sydän (paikoin myös mieli).

[9] Suom. huom.: Koraanin suomennoksissa ‘sydämen sisin’ on usein saanutkin vastineekseen ‘ymmärtäväiset’, vrt. Koraanin englanninkielisen käännöksen ilmaisuun ‘those who have cores’.

[10] Tämän lisäksi sielu on kykenevä mm. rakastamaan, tuntemaan, tahtomaan, puhumaan, oppimaan, matkimaan,  kuvittelemaan, muistamaan, vaistoamaan, ennakoimaan, oivaltamaan ja aavistamaan.

[11] Edelleen sielun ja hengen välissä on neljä sisäistä todellisuutta, ja ne ovat alenevassa järjestyksessä sydämen sisin (lubb), sisempi sydän(fu’ad), sydän (qalb) ja rinta (sadr).

[12] Profeetta Muhammad on sanonut: ”Totisesti on Jumala Aatamin omaksi kuvakseen luonut.” (Sahih

Al-Bukhari, Kitab Al-Isti’than, 1; Sahih Muslim, Kitab Al-Birr 115; Musnad Ibn Hanbal, 2: 244, 251, 315, 323 ym.) ¹⁶ Molemmat uskontunnustukset löytyvä Pyhästä Koraanista, vaikkakin eri kohdista.

[13] Sahih Al-Bukhari, Kitab Al-Sawm nro 1761, Sahih Muslim, Kitab Al-Sawm nro 1946.

[14] Profeetta Muhammad on sanonut: ”Hajj on ’Arafa –” (Al-Tirmidhin sunna nro 889, Abu Dawudin sunna nro 1949).

[15] Ks. Pöydän suura 5:1-2 ja 5:95-97.

[16] Voimme erottaa uskonnossa olevan toimia, jotka on ainoastaan pyhitetty Jumalalle, ja toimia, jotka itsessään muodostavat uskonnollisen riitin joko hengellisen tutkiskelun kautta tai itse toimen sisäänrakennetun pyhän sisällön vuoksi. Esimerkiksi islamissa voidaan sisällöltään hyveellisen kirjan lukeminen pyhittää Jumalalle aloittamalla se

[17] Seuraavat Pyhän Koraanin jakeet sisältävät lauseen ‘ne, jotka uskovat ja tekevät hyviä töitä’ (‘Alladhina amanu wa  ’amilu al-salihat’): 2.25;  2:82; 2:277; 3:57; 4:57; 4:122; 4:173; 5:9; 7:42; 10:4; 10:9; 11:23; 13:29; 14:23; 18:30; 18:107; 19:96; 22:14; 22:23; 22:50; 22:56; 24:55; 26:227; 29:7; 29:9; 29:58; 30:15; 30:45; 31:8; 32:9; 34:3; 35:7; 38:24; 38:28; 41:8; 42:22;42:23; 42:26; 42:36; 45:30; 47:2; 47:12; 48:29; 65:11; 84:24; 85:11; 95:6; 98:7 ja 103:3.

[18] Sahih Al-Bukhari, Kitab al-Iman nro 13. 42

[19] Al-Tirmidhin sunna, Kitab Tafsir Al-Qur’an, Tafsir Surat Al-Mutaffifin (83:14) nro 3334.

[20] Abu Hamid Al-Ghazali, Kirje opetuslapselle, kääntänyt Tobias Mayer, Isalmilaisten tekstien yhdistys Cambridge 2005 s. 8.

[21] Ks. Ghazi bin Muhammad, Rakkaus Pyhään Koraaniin (Kazi Books USA 2011), luku 7: Jumalan rakkaus ihmiskuntaa kohtaan.

[22] Ks. Lehmän suura 2:195; muita 3:134; 3:148; 5:13 ja 5:93.

[23] Suom. huom.: Koraanin suomennoksissa muhsininin useimmiten käytetty vastine on hyväntekijät.

 

[24] Ks. myös Lehmän suura 2:200, 203; 3:190-191; 7:55-56, 180, 201, 205; 8:45; 17:110, 20:14, 22:34-35; 24:37; 62:910; 87:14-15 ym.

[25] Ks. myös Lehmän suura 2:114, 4:142; 7:179-180; 18:28; 100-101, 20:99-101, 124-127; 25:18; 39:22-23; 29:30; 58:19; 63:9-10, 72:17, 107:4-6 ym.

[26] Al-Tirmidhin sunna, Kitab Al-Da’awat, nide 5, s. 495, nro 3377